Tunnustus

Sain tunnustuksen / haasteen.

Kiitos

 Aarreaukusti&Aliisa

Aikunaskareet

Pakkoneulootikonarkea

Kiitos, vastaan tähän mielelläni.

Haasteen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi,  joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

Jaa että lyhyesti...? Noo, lukija lukee sen verran kuin jaksaa :) 

Tuntuu, että olen neulonut aina, mutta oikeasti ehkä vasta sitten kun lapset ilmestyivät mukaan kuvioon niin alkoi tulla pikku töppösiä, sukkasia ja muuta pientä söpöstelyä. Siihen asti ehkä enemmänkin seurailin äidin ja mummun neulomista ihmetellen, miten se käy niin näppärästi. 

Omat puikot alkoivat suhista ihan tosissaan vasta sen jälkeen kun perheen tilanne kääntyi ylösalaisin isännän perheyrityksen mentyä nurin. Kaikki muuttui, elämä heitti häränpyllyä. Nyt pahimmasta ajasta on yli viisitoista vuotta, vaikkei se aina siltä tunnukaan.  Käsityö alkoi nopeasti olla kirjaimellisesti terapiaa. Ja sitä se on ollut siitä lähtien. 

Vuosikausia tehtiin kovasti töitä, ympäripyöreitä molemmat, ja maksettiin velkoja, joita silloin syntyi. Kunnes parisuhde ei enää kestänyt sitä, ettei nähty juuri koskaan. Työ ja raha meni perheen ja parisuhteen edelle kun yritettiin päästä "takaisin pinnalle". Viimeisenä keinona pelastaa yhtenäinen perhe päätettiin ottaa totaalinen irtiotto ja muuttaa maalle isännän synnyinseudulle, pienen pieneen pitäjään. 

Työkuviot eivät menneet ihan niin kuin suunniteltiin ja meni hetki ennen kuin molemmat saivat vakituiset työt. Itse aloin opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle, koska tiesin, että sillä alalla on ainakin töitä. 

Niin blogi. Se tuli kuvioihin siihen aikaan kun oltiin muutettu tänne maalle ja ihmettelin, että mitäs nyt. Ajatukset piti saada kerättyä johonkin muuhunkin kuin stressaavaan arkiralliin (siltä se tuntui ja siitä se nimikin tuli :D) ja käsitöitä alkoi olla tehtynä ihan sopivasti. Lisäksi sain idean pyytää lupaa kuvata ja kertoa myös äidin ja mummun käsitöistä. Ainakaan materiaalista ei siis ollut pulaa :)

Kivaa on ollut - oma terapiakanavani :) 

Ohjeeni aloittelevalle bloggaajalle onkin, että 
ANNA MENNÄ VAAN tunteella :D 

Aina en ehdi kovasti kommentoimaan, mutta koitan käydä lukemassa kyllä muidenkin blogit säännöllisesti. Tällä hetkellä työ vie enemmän aikaa, mutta koskaan ei tiedä milloin elämä taas muuttuu ja aikaa riittää tikuttelulle enemmän. 

Kivoja blogeja on tosi paljon, ja vaikka tiedän, että tämä on tyhmää, en haasta ketään vaan toivon, että käytte kaikki Aarreaugustin, Aikun ja Pakkoneulootikon luona :) 

Kiitos tästä ja heippa, tää lähtee illaksi töihin paperihommiin! 

Älä koskaan odota toisen ihmisen 

tekevän sinua onnelliseksi. 

Onnellisuus on sisäinen, 

henkilökohtainen asenne ja vastuu. 

-Caroline Myss-