keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tonttumaisia ja kissamaisia juttua


Tonttuja ja kissoja on mielessä tällä hetkellä :) 

Taas on se joulun aika, jolloin mieli palaa tehdä kaikenlaisia käsitöitä. Sukkaa ja tossua, huivia ja lapasta... Pikkuhiljaa niitä valmistuu, vaikka tuntuu, etten ole pitkään aikaan saanut oikein mitään valmista. 


Nämä tossut on virkattu paksusta (ehkä Eskimo voisi olla paksuudeltaan samaa luokkaa) isomummin antamasta langasta. En yhtään tiedä nimeä, enkä sitäkään onko täyttä villaa vai ei. Täytyy pestä aika varovasti :P

Noille en mitään silmukantarkkaa ohjetta pysty kertomaan, koska ne syntyivät yövuorossa suhisten, ilman mitään laskemisia, mutta jotain suuntaa antavaa...

* ensin 8 silmukkaa aloituslenkkiin

* jokaiseen silmukkaan kaksi silmukkaa > työ levenee

* siirryin seuraavalle kierrokselle suoraan niin, että virkkaus jatkuu spiraalimaisesti. 

* lisäyksiä tarpeen mukaan (esim. joka neljänteen silmukkaan kaksi silmukkaa) kunnes pyörylä on vähän kapeampi kuin jalkaterä. (Voit painaa työn kaksinkerroin nähdäksesi paremmin leveyden). Tämän jälkeen ei enää levennyksiä, vain yksi silmukka yhteen silmukkaan.

* tein näihin n. 39-41 numeroisiin tossuihin 15 kerrosta, jonka jälkeen aloin virkkaamaan pohjaa edestakaisin. Jätin väliin kuusi silmukkaa aukkoa varten.

* tein 6 edestakaista kerrosta pohjaa, jonka jälkeen virkkasin takasauman sisäpuolelta kiinni. 

* tämän jälkeen virkkasin vielä neljä kerrosta vartta. 

Tadaa! Päälle ajattelin virkata vielä sydämen... 
jossain kohtaa kun ehdin :D


Kun nämä valmistuivat lähti tulemaan taas Huggit :D 


Tämä vuosi on mennyt vähän alamäkeä, eikä ole tehnyt mieli juuri tehdä käsitöitä - tai ainakaan blogata niistä, vaikka jotain pientä valmistuikin. Ajatukset ovat olleet jossain muualla...

Nyt on kuitenkin aurinko pilkahtanut ja onnentunteita löytynyt ihmeellisesti taas ja huomaankin, että käsityötkin alkavat maistua eri tavalla. Pitkästä aikaa teki mieli tännekin laittaa jotain viestiä :) 


Tällainen karvavauvakin on meille saapunut hetki sitten. 
Ihana, suloinen mirri <3 


Pennusta onkin ollut iloa kyllä koko porukalle. Itsekin olen sille täysin sydämeni menettänyt, vaikka alkuun vähän epäilinkin, minkä kaaoksen pentu tuo mukanaan :D 


Meistä on tullut ihan vallan hyvät kaverit :P


Neiti varmaan tykkää musta kun pidän aina lankavaraston siinä mallissa, että riittää leikittävää :D 

OMG, mun joulunpunainen lanka!! Siitä piti tulla jotain ihanan jouluista... 


Mutta ei sille voi olla vihainen... Kun se nukkuu ja 
kehrää sylissä, kaikki maailman vihaisuus katoaa.


Ihanaa joulun odotusta Sinulle! <3 




tiistai 27. kesäkuuta 2017

Kesäiset Huggi-tossut


Kyllä kesälläkin tarvitsee tossuja, eikö vaan!? 

Kylmä ja sateinen kesä vaatii välillä lämmikettä jalkaan ja muutenkin esim. terassilla on kiva köpötellä tossut jalassa. Joten siksi tein pitkästä aikaa Huggi-tossut - itse asiassa lahjaksi, mutta shhh, siitä ei saa ihan vielä puhua! :D 

Näissä on crocsit sisällä, koska ovat minulle reilusti isot, eikä sopivaa mallijalkaa nyt löydy.


Näissä on lankana Novitan 7-veljestä Raita Marjametsä TUPLANA 
ja koukku nro 6.5.

Aloitin kahdesta kerästä (noin samasta kohtaa väriä) tekemään ja jäljelle jäi noin puoli kerää yhteensä, että langankulutus arviolta 225g. Yksi kerä on 150g. Vaaka jäi muutossa jonnekin, joten ihan tarkkaa en osaa sanoa :P


Nämä siis aloitetaan kärjestä ja yläosa tehdän kohosilmukoilla etukautta ja pohja tehdään kohosilmukoilla takakautta. Nämä voi hyvin tehdä myös kokonaan päälliosan silmukoilla, silloin pohjakin näyttää samalta kuin päälliosa. 

Ohjeen tarkemmilla kuvilla löydät tuolta: 




Etuosa  tehdään virkkaamalla ympyrää, mutta kun päästään nilkkaan asti, aletaan tekemään pohjaa edestakaisin ja jätetään yläosa hetkeksi. Pohjaa tehdään niin kauan, että ollaan juuri kantapään alla, TÄSSÄ KOHTAA MUUTIN OHJETTA hieman. Ennen tein yksinkertaisesti niin, että kun pohja oli riittävän pitkä nostin kulmat yhteen ja ompelin takasauman kiinni (kuten Eila-mummun tossuissakin), mutta nyt tein näin päin: 

* Jätin viimeisestä rivistä kaksi kohosilmukkaa virkkaamatta (plus reunasilmukka) ja käännyin takaisin päin (ensimmäinen silmukka > kaksi ketjusilmukkaa tai kiertäen tehty pylväs)
* Jatkoin tekemällä "pohjaa" eli takakautta kohosilmukat. 
*  Sama toisessa päässä, jätin virkkaamatta rivin kaksi viimeistä silmukkaa ja käännyin. 
*  Seuraava rivi normaalisti kunnes tulee toiseksi viimeinen silmukka. Virkataan se vain puoliksi, seuraava samoin ja vielä sieltä edelliseltä riviltä se toinen silmukka puoliksi niin, että koukulla on KOLME silmukkaa,  jotka lopuksi virkataan YHTEEN. Näin kantapää nousee ylös. 

Aika tiukkaa saa tehdä näillä kokosilmukoilla, ettei jää isoja rakoja. 

* Taas virkaten toiseen päähän ja sama siellä. Toiseksi viimeinen virkataan vain puoliksi, samoin viimeinen ja sieltä edelliseltä riviltä koukitaan yksi silmukka ja nämä kaikki YHTEEN. 
* Samalla lailla vielä viimeiset kerrokset ja näin saadaan kantapää. 


Sitten virkataan reuna, ensin tavalliset pylväät alimmaiseksi ja seuraava rivi jo kohopylväitä. Ympäri koko tossun. Näihin tein vain muutaman rivin, koska halusin ihan matalat, mutta tuolla kuvaa, minkä näköinen on varrella. 




Ja voihan näitä tehdä ihan pikkuruisiakin: 


Tai vähän isommalle lapselle: 



Tuolta löydät hyvän ohjeen kohopylvään tekemiseen: 




Tässä pohjapuoli. 


Ota hyvä mieli auringosta,
onnen korsi heinikosta.
Nosta ilonpilke silmäkulmaan;
löytyy ratkaisukin joka pulmaan.
Ihanaa kesää!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kässäpaketin voitti...



Maija Kärkkäinen! 

Onnea! Olen ilmoittanut voitosta viestillä. Toivottavasti siitä on iloa :)

Ihan mahtavaa oli lukea vastauksia! 

Ihan selväksi tuli, että käsillä tekeminen on rentouttavaa, rauhoittavaa ja terapeuttista! Monelle todellinen intohimo, oman hyvän mielen ja hyvinvoinnin nostattaja. Lääke, joka auttaa jopa kipuihin ja särkyihin ja on jopa toimintaterapiaa sairauden jälkeen.



Muutamia sadoista ihanista vastauksista: 

* Kysymys ei kuulu miksi neulot vaan miksi et neulo?

Käsitöiden tekeminen on paras tapa tyhjentää pää kaikesta ylimääräisestä. Päivän meditaatiohetki.

Elämäntilanne on ollu heiluva ja neulomukset ja virkkuut on ollu mun henkireikä ja tie takasin 'valoon'


Käsityön tekeminen rauhoittaa, rentouttaa, alentaa verenpainetta, tuottaa mielihyvää, tekemisen jälki on heti nähtävissä, uusia tekniikoita opetellessa saan onnistumisen tunteita.

Käsityöt pitävät mielen levollisena, rauhoittavat luennon seuraamista, hartiat kunnossa, kivut poissa.

Käsityö on terapiaa ilossa ja surussa. Puikkoihin on upotettu suuria suruja ja niistä on saatu suuria iloja.


Onnistumisen ilo on suunnaton kun oppii uusia tekniikoita

Neulon sukkia ehkäistäkseni dementiaa.

Käsityöt ovat sisäistä buranaa!

Virkkaaminen, neulominen on pääntyhjennystä ja väriterapiaa samalla kerralla

*  Teen käsitöitä, koska se on rentouttavaa, mukavaa ajankulua ja samalla kuntoutusta hermovauriosta kärsineelle kädelleni


Se on ollut mulle aina pakopaikka tressistä. 

se antamisen ilo kun oot ensin tehny jotain kaunista ite ja annat sen lahjaksi ihmiselle joka sitä osaa arvostaa on varmaan maailmankaikkeuden ihanin tunne!

Varsinkin virkatessa sitä jotenkin tuntee jatkavansa perinteitä, muistan miten pienenä aina ihastelin mummun virkkuukoukun tai sukkapuikkojen suhaamista.


Aloitin neulomisen koska halusin todistaa itselleni että osaan. Aina keksii uusia "haasteita" ja hauskaahan tuo on kun näkee kehityksensä

Kässätöitä teen sen takia, että neuloessa mieli ja sielu rentoutuu, velat tuntuvat saatavilta ja päänupissa usein lamppu välähtää uusien ideoitten putkahtaessa mielen syövereihin, jotka tietysti pitäisi oikeasti heti sillä sekunnilla toteuttaa.

Kivemmin menee aika automatkalla, rauhallisessa yövuorossa tai milloin missäkin odottaessa kun on jotain tekemistä. 


Neulon, koska se on rentouttavaa ja saan nivelrikkoiset käteni pysymään notkeina.

* Mielenrauhaa 

 Käsityöt nollaa ajatuksia, selkiyttää ajatuksia, lisää luovaa hulluutta, jättää syömistä vähemmälle, kun kädet varattu. 

Henkireikä, ilman ei varmaan pysyis järjissään


käsityö on keino että adhd pysyy tovin paikalla ja auttaa keskityymään vaikkakin hetkeksi 

Tässä harrastuksessa mieli lepää ja murheet eivät paina päälle

olen aina tykännyt neuloa ja 9v sitten sairastetun aivoinfarktin jälkeen neulominen on ollut mieluista toimintaterapiaa.


Minä rakastan tehdä käsillä
neulon ja virkkaankin välillä.
Rakastan lankojen värejä
olen todellinen lankojen metsästäjä.
Vaikka kaapit niitä pursuaa
ja perhettäkin niiden paljous jo vähän ahdistaa,
en voi olla niitä haalimatta
koska inspiraatio voi tulla odottamatta! 
Se mieltä keventää ja stressiä poistaa
tuo iloa itselle ja sille, jolle sen valmiina lahjoittaa.


Aurinkoa ja iloa tulevaan viikkoon! <3





maanantai 15. toukokuuta 2017

Arvotaan jotain pientä kivaa


Pitkästä aikaa... Ajattelin, että nyt on pakko! 

Olisi ollut jo monta kertaa arvonnan paikka, vuodet kuluu ja juhlapäivät vaan kiitää ohi. Mutta arki on. Vaikka lapset on jo isompia niin kyllä se vieläkin aikamoista rallia tämä äipän arki :D


Blogin mittariin pyörähtää ihan juuri 1 500 000, joten se olkoon tämän arvonnan potku. Iso kiitos  <3


Eli joku saa halutessaan tällaisia kässäjuttuja: 

* rasia, jossa kaikenlaista tarpeellista pikkuhärpäketta neulojalle/virkkaajalle. Silmukkamerkkejä, puikonsuojia, isoja neuloja, palmikkopuikkoja, kaikenkokoisia koukkuja... 

* kissanappeja

* Neljä kerää Fabelia


Toivoisin, että kerrot kommenttiosioon, jos haluat osallistua 
MIKSI NEULOT / VIRKKAAT / TEET JOTAIN MUITA KÄSITÖITÄ? Mitä saat siitä? 

Ei toki pakollista, voit myös vain ilmoittaa, että osallistut :)


Voit osallistua myös FACEBOOKIN tai INSTAGRAMIN kautta! Käy myös tökkäämässä "tykkää" ja "seuraa" :)  


Olkoon auki tämän viikon perjantaihin asti ja viikonloppuna lasken osallistujat ja arvon randomilla voittajan. Ilmoitan sitten sekä täällä blogissa, että Facessa ja Instassa. 


Viettelen tässä ihanaa vapaapäivää ja toivon, 
että teilläkin kaikilla paistaa aurinko :) 

Toivottavasti tämä tuo teille hyvää mieltä <3


Puolet elämän iloista 
on löydettävissä pikkuasioista, 
ohimennen siepatuista. 

- O.S. Marden



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Wellenmuster-sukat

Pääsiäisen värejä

Nämä sukat on jostain syystä jääneet kesken ja odottaneet valmistumistaan varmasti kohta vuoden. Ehkäpä edellisestä pääsiäisestä asti tai sinnepäin :D  Nyt kävin läpi keskeneräisiä ja sieltä nämä tupsahtivat eteen ja niistä puuttui ainoastaan kärki...!


Lankana on Seiskaveikan loppukeriä ja puikot 80cm pyöröt nro 4. 

Siksi nämä varmaan jäikin joskus kesken kun aloitin noilla - silloin ainoilla vapailla- pyöröillä, jotka on liian lyhyet looppaamiseen. Todella ärsyttävää, että se vaijeri aina pujahtaa sinne silmukoiden sisään kun toista tekee. Siksi aina 100 - 120cm tähän hommaan. 

Näissä ei haitannut, vaikka pyöröt oli numeroa liian isotkin, koska tein osaksi tuota joka toisella vaihtuvaa ja haitarissakin menetteli ihan ok. Ainoastaan kantapäässä olisi kannattanut vaihtaa pienempiin puikkoihin, mutta menköön nyt : ) 


Nämä Wellenmuster-mallihan on todella helppo ja näyttää kivalta. 

Ohje löytyy tuolta:

Wellenmuster - aaltokuviosukat


Koska teinihirmuni, rakas muru, täytää 15-vuotta, saa hän nämä värikkäät jalkojen lämmittimet  lahjaksi. Neiti on äidin iloksi tykännyt pitää villasukkia usein jalassaan, toivottavasti näitäkin <3 


Ihanat vapaapäivät on ollut tässä pääsiäisen aikaan, vaikkakaan en päässyt lähtemään mummin ja vaarin luokse pääsiäisen viettoon. On tämä kotona oleskelukin todella tarpeellista ja ihanaa, lataamista tulevia hurjia työpäiviä varten. Ja tietenkin myös siivoamista, mitä ei muuten meinaa ehtiä.


Vihdoinkin olen saanut otettua puikotkin käteen. Puolitoista kuukautta taas hoitoalalla on kyllä vienyt kaikki mehut eikä ole ollut mitään toivoakaan jaksaa tehdä käsitöitä pitkien ja rankkojen työvuorojen jälkeen. Taas joutuu miettimään onko tämä "kutsumus" kuitenkaan sen arvoista... Sitä pohtiessa jatkan pääsiäisen viettoa :P


Viime yönä eteisessä tuli noita-akka kohti.
Ulkomuoto kammottava pimeässä hohti.
Tihrusilmät, takkutukka, 
naamakin kuin nauris.
Pattipolvi, villasukka - 
No, eipä ollut kaunis!
Silmilleni kädet nostin 
ja sen teki myös noita ruma.
Silloin sen mä tajusin, 
peilistä mua katsoi
vain aika tuttu kuva... 

Hauskaa Pääsiäistä! :D




maanantai 27. helmikuuta 2017

Kalanruoto tiskirätti


Tuli tarve tiskiräteille

Mietin, että milläpä kuviolla sen tekisi...? Virkaten vai neuloen...? Sitten silmiini osui  Ksenian instagram sivulla kalanruotoneule ja ajattelin, että se voisi olla kiva rätissä. 


Ja siis todellakin sopii hyvin tähän tarkoitukseen! Tulee paksu, käteen mukava neulos, jolla taatusti on hyvä pyyhkiä pöytää. 


Lankana tuo Dropsin Paris, puuvillalanka ja puikot nro 8. 

Neulos on niin tiheää, että on hyvä olla reilusti isommat puikot, mitä suositus kerässä näyttää. Tässä  langassa suosituspuikot nro 5. Olisi voinut olla varmasti puikot jopa numeroa 9... Täytyy vielä se kokeilla. 


Ohje: 

* Luo 52 silmukkaa 
(Tuntuu leveältä luodessa, mutta tiivistyy neulottaessa. Näillä puikoilla todellikseksi leveydeksi tulee n. 22 cm. )

* Neulo 1 oikein 
(reunasilmukat aina oikein)

*  Neulo kaksi oikein yhteen TAKAREUNOISTA. Päästä puikolta vain ensimmäinen silmukka, jätä toinen puikolle. 
(Käy kätevästi kun sormella pudottaa silmukan)

*  Toista edellistä kunnes puikolla on enää yksi silmukka. Neulo se oikein.  

*  Nurjalla puolella neulo ensimmäinen silmukka oikein. 

* Sitten kaksi NURIN yhteen, mutta tiputa puikolta ainoastaan ensimmäinen silmukka

*  Toista edellistä, kunnes jäljellä on yksi silmukka. Neulo se oikein.

*  Toista näitä kahta kerrosta kunnes lappunen on riittävän korkea.

Oheisessä videossa näkyy selkeästi, miten toinen silmukka tiputetaan puikolta:  OHJEVIDEO!


Mullapa tänään kesäloma. Sen kunniaksi herkkukahvit :) 

Perjantaina oli vokkityön viimeinen työpäivä ja huomenna alkaa uusi elämä. Mielenkiinnolla odotan, vaikka haikein mielin mietinkin työkavereita, jotka vielä jatkavat vokissa hetken aikaa. 


Tässä muutosten tuulien keskellä maistuu vain tällaiset pikkuriikkiset, helpot jutut - tarpeelliset henkisesti ja ihan oikeastikin :D 


Ihminen ajattelee pitkään olevansa liian nuori
ja sitten pitkään olevansa liian vanha
eikä huomaa kuinka lyhyen elämänsä 
edessä hän on jatkuvasti 
sopivan ikäinen

Kesken
Elina Salminen