Nämä lyhyet sukat tein ihan vaan kokeillakseni Alma-mummon kantapäätä.
...jaa että mitä? :)
Eli taas sieltä Facebookin ihmeellisestä maailmasta opin, että Leenan Alma-mummo oli opettanut häntä tekemään villasukat ilman kantapohjan kavennuksia. Piti ihan todella hetki miettiä, että miten se kantapää voisi pysyä jalassa ja olla "kunnollinen", jos ei tee kantakavennuksia :D
Ja kokeillahan sitä piti!
Lankana 7-veikka raita
Puikot 3,5
Alussa 14 silmukkaa puikolla
Koko nippa nappa 43, vähän liian napsakat ehkä isännän jalkaan kun monesti olen vähän hätäinen kärkikavennuksen kohdalla.
Ohje:
Joustinta 2 oikein 2 nurin tein 10 kerrosta, jonka jälkeen aloittelin heti kantalappua.
Kantalapun neuloin normaalisti kahden puikon silmukoilla, yhtä paljon kerroksia kuin näillä kahdella puikolla on yhteensä silmukoita. Tässä tapauksessa siis 14+14 = 28 kerrosta.
Edit: Tähän on olemassa toinenkin ohje, ilmeisesti oikeampi, jossa kantapää tehdään vain YHDEN puikon silmukoilla! Muuten saman verran kerroksia, eli jos 14 silmukkaa puikolla > 28 kerrosta.
Kantalapun jälkeen olen oppinut yleensä tekemään kantapohjan kavennukset, jotka jäävät kantapään alle. Mutta Alma-mummopa on helpottanut hommaa ja jättänyt tämän kohdan kokonaan väliin ja siirtynyt suoraan nostamaan silmukat kantalapun reunasta puikoille.
Itse otin kantalapun vasemman puoleisen puikon ja "kudoin" silmukat kantalapun reunasta puikolle eli noukin langan silmukkapari kerrallaan kantalapun reunasta ja seuraavalla kierroksella vielä neuloin nämä silmukat kiertäen, ettei vaan jäisi liian löysiä silmukoita reunaan. Sama oikealla puikolla, mutta toisesta suunnasta, kutomissuunnan mukaisesti. Anteeksi, neulomissuunnan :P
Tämän jälkeen aloitin kiilakavennukset molempien puikkojen kantalapun puoleisissa päissä. (Eli kavennetaan ylimääräiset silmukat pois) Kun sukan suu (joustin) on oikeassa kädessäni, kavennan nostamalla 1. silmukan, neulomalla 1 oikein ja nostamalla edellisen neulotun yli. Kun sukan suu on vasemman käden puolella, kavennan lähinnä kantalappua olevat 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Kuten normaalistikin. Kavensin joka kerroksella.
Kyllä tuo ihan kantapäältä näyttää ja suhteellisen hyvin näyttää sopivan jalkaan. Helppo kun mikä, joten sellaiselle, joka pelkää kantapäätä kavennusten takia, tämä on huippuhyvä juttu!
Kiitos kovasti Leenalle, joka tällaisen helpotuksen meille jakoi! :D
Isäntä se oli reilu viikko sitten polvileikkauksessa, joten hyvän aikaa vielä käpöttelee kepeillä. On parantunut kyllä todella hyvin onneksi ja jaksoi tänäänkin kävellä meidän kanssa kaupassa kun etsittiin kenkiä keskimmäiselle neidille. On hää saanutkin niin hyvää hoitoa tytöiltä, ettei ihmekään, että paranee nopeasti :P
Monenlaista myllerrystä tässä taas on edessä. Muuttoa suunnitellaan ja vaikka mitä. Katsotaan nyt mihin tämä vuoristorata taas pysähtyy. Palataan näihin tunnelmiin :)
Nämä kuvat viime viikkoiselta Hämeenkyrön reissulta. Työn parhaita puolia, upeita maisemia!
Onnellisia ne hetket
jolloin voi olla toisen kanssa
ihan hiljaa, olla vain.
Ja siinä hiljaisuudessa,
hyvän olon tunteessa,
On kuin sydämet
olisivat ensin kuulolla
ja sitten alkavat keskustelun.
Se on puhetta sydämeltä sydämelle,
ääneen lausumattomia sanoja
kuin nuotteja, jotka syntyvät
yhteisestä sävelestä,
kun viritetyt sydämet
ovat kuulolla.
-Marleena Ansio-