Nina Laitisen ystävänpäiväsukat

Ystävänpäiväsukat 2017

Nina Laitinen hemmottelee meitä taas ihanalla KALilla :) 

KAL tarkoittaa siis Knit ALong eli neulotaan yhdessä / yhteisneulonta.

Minulla ei ollut minkäänlaista tarkoitusta osallistua tähän, koska tuntui, että kaikki voimat on viime aikoina menneet muuttoon ja elämänmuutoksesta selviämiseen. Noh, neuleystävä laittoi linkkiä neuleporukkamme sivuilla ja jotenkin eksyin tuonne ystis-sivuille, ja kohta huomasin suunnittelevani, mistä lähtisin ostamaan lankoja sukkiin :D 

Projekti löytyy facebookista:

Taimitarhanystävänpäiväsukat

Ja Instagramissa on satoja ellei tuhansia kuvia eri värisistä ystävänpäiväsukista. Ne löytää tagilla #ystävänpäiväsukat tai #ninalaitinendesign

Ohjeet on helppolukuiset. Uusi pätkä ohjetta ilmestyy joka päivä sivuille sovellettuna eri kokoisille jaloille. Ryhmän sivuilla on tällä hetkellä YLI 9000 ihmistä!!! Voi ihmettä meitä neuloosin uhreja on paljon :D :P

On satavarmaa, että jos joku asia askarruttaa, tuosta porukasta löytyy apua joka tilanteeseen :D

Koska edellisten KAL-sukkien muisto oli vielä tuoreena mielessäni, valitsin helpomman tien. Huijasin sen verran, että Nallen sijaan valitsin 7-veikkaa ja kolmen värin sijaan mustan ja raitalangan. Näin pystyn looppaamaan pyöröillä molemmat yhtä aikaa, eikä toinen jää jälkeen niin kuin viimeksi :)

Tämä tuntuikin loistavalta ratkaisulta minulle, koska sukat etenevät nopean tuntuisesti ja tykkään raitalangan väreistä mustan kaverina. Jostain syystä nämä tuottavat nyt valtavasti hyvää mieltä. Pitkästä aikaa saan jotain aikaiseksi... Joskus kannattaa mennä sieltä, mistä aita on - edes vähän - matalampi! :)

Sunnuntai-iltana olin niin intoa täynnä, että oli pakko aloittaa jopa TOISET! Mutta vielä enemmän nurinperin... eli varpaista varteen.

Ostin ensin nimittäin Isoveikkaa kun tarkoitus oli ostaa 7-veikkaa. Noh, onhan tuo sukiksi paksua, mutta tossuthan siitä voisi...

Tossut kirjoneuleella!? Sitä en ole kokeillutkaan :)

Siitähän ne lähti tulemaan :)

Miten tuntuukin niin hauskalta nyt tämä kirjoneuleella leikkiminen... Tahtoo heti jatkaa tikuttelua!

Aurinkoista tiistaita! <3

Mummin tekemiä

´

Mummillakin puikot suhisee! 

Sukkaa syntyy montaa kokoa ja väriä <3 

Hempeän persikan väriset on Cewecin Baby Marinosta tehdyt PIIRAKKASUKAT, samoin nuo värikkäät on piirakat, niistä en tiedä lankaa.

Piirakoita ja ohjeet löytyvät tuolta: 

Valmistuneet - sukkia

Myös isomummi on kuulemma taas - ei kun siis edelleen! - innostunut :D 

99 vuotta paukkuu ensi kesänä, mutta puikkojen vauhti ei hidastu! Siellä syntyy kuulemma tossua tossun perään. Niitä täytyy kuvata taas kun pääsen siellä käymään, toivottavasti pian <3

Ihanan siniset sukat ja lapaset on varmaankin menossa jollekin pikkuiselle... 

Vauvan ohjeitakin löytyy tuolta edellisestä linkistä, mutta myös tuolta löytyy noiden mallikuvio: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2016/01/mummin-tekemat-vauvantamineet.html

Isomummille, mummille ja vaarille 

ISOT RUTISTUKSET 

meiltä kaikilta! 

<3 <3 <3 

Kaipausta ja odotusta

Ihana Alyaa on tullut noin vuosi sitten Suomeen kahden poikansa kanssa. Upea kuvanveistäjä, joka on turvapaikkapäätöstä odottaessaan tehnyt taidetta sen lisäksi, että on tehnyt samalla myös palkkatyötä.

Perhe

Ruovesi-lehdestä lainattua:

"Töissä näkyy vahvasti kaipaus Irakiin jääneeseen aviomieheen. Myös irakilaista kulttuuria on esillä joissain töissä. Toisissa teoksissa näkyy Irakin vallannut väkivalta verenpunaisen värein."

Perheen isän siis oli jäätävä Irakiin ja kaipaus on tietenkin valtava. Yläkuvan perhettä esittävässä teoksessa perheenjäsenet ovat hyvin tiiviisti toisiaan lähellä. Vieri vieressä. Vaikka välimatkaa onkin tällä hetkellä paljon. Läheisyys ja rakkaus näkyy myös kuvassa, jossa Alyaa on poikiensa kanssa. 

Tylsistyminen

"Usean työn teemana on odotus. Perheellä on ollut pitkä odotus, ennen kuin he saavat tiedon tulevaisuudestaan."

He odottavat yhä... Minusta yllä oleva teos kuvaa myös sitä leijonaemoa, joka Alyaa on. Uhmaa vaaraa, menee vaikka läpi harmaan kiven, tekee kaikkensa lastensa takia, eikä peräänny, vaikka kuolema uhkaa.

Maahanmuutto

Tuon maalauksen tekeminen on täytynyt olla tuskallista :(

Irakilaisesta kulttuurista 2

Tunnetko näitä katsoessasi, miltä tuntuu olla 

kaukana omasta maasta? 

Itse näen sen ikävän, surun, mutta myös vahvuuden ja 

upean positiivisen asenteen!

Varsinaiselta ammatiltaan Alyaa on kuvanveistäjä. 

Hän on myös Ruoveden taideyhdistyksen jäsen. 

Irakilaisesta kulttuurista 3 

Näyttelyssä hänellä oli akvarelli- ja öljyväritöitä, veistoksia puusta, kivestä ja savesta sekä kaikeanlaisesta kierrätysmateriaalista vielä esim. koruja.   

Triangeli

"Alyaa Aziz opiskeli kotikaupungissaan Bagdadissa taideakatemiassa ja työskenteli kotimaassaan kuvataiteen opettajana."

"Alyaa on tehnyt erilaisia taideteoksia koko Ruovedellä olonsa ajan ja hän toivoo, että suomalaiset hyväksyisivät hänet ja voisivat olla hänestä ylpeitä"

Olen todella ylpeä hänestä! Rohkea ja vahva nainen sekä Suuri taiteilija <3

Piru naisessa

"Hän toivoo, että näyttelyssä kävijät pitävät näkemästään. 

- suomalaiset ovat olleet hyvin ystävällisiä. Olen iloinen ja kiitollinen kaikesta avusta, mitä olemme saaneet."

Kukkia

Rakastan värejä Alyaan töissä! 

Suomen veneet

Onkohan näihin antaneet inspiraation Ruoveden 

vaakunan kirkkovene. Ruoveden veneitä näkee myös 66:lla Ruoveden risteyksessä. Ehkä Alyaa on käynyt laivarannassa ihailemassa veneitä kesällä :)

Miehen ja naisen ero

Hurjan monipuolinen taiteen taitaja <3

Tornado

Näyttely Ruoveden kunnankirjastossa tammikuun 

loppuun asti! Käykää ihailemassa, tässä ei ollut vielä 

kaikki teokset!

Ruoveden kunnankirjasto

Urheilutie 4, 34600 Ruovesi

03-4762900

Ma-to 13-19

Pe 10-18

la 10-14

Rakkaus musiikkiin

Jos haluat yhteyden Alyaan, voit laittaa viestiä 

arkimamma @ gmail.com

Välitän sen hänelle tulkattuna.

Jogurttinainen

 

Varjot

Yksin

Onnea Alyaa! <3

Ja lisää pöllöilyä

Arkiralli täällä meillä huristaa taas siihen malliin hurjaa vauhtia, ettei meinaa kyydissä pysyä. Raskasta aikaa, muutoksia edessä paljon ja monenlaisia. Varmaan siitä syystä en ole juuri saanut aikaiseksi juuri päivittää blogiakaan, eikä käsitöistä valmistu kuin tarkalleen sellaista, mistä tulee hyvä mieli. 

Nämä pöllöt on olleet sellaisia hyvän mielen tuojia. 

Nopeita tehdä ja lisäksi tuovat aina hymyn huulille sillekin, joka sellaisen saa. Jokaisesta saa oman värisensä ja kokoisensa, ilmeitäkin voi vaihdella tilanteen vaatimalla tavalla :) 

Edellisiä pöllöilyjä tuolla: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2016/12/polloilya-jouluna.html

Ja ohje pöllöilyyn tuolla: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2016/12/toiveesta-pollon-ohje.html

Lehdissä kirjoitetaan nykyään paljon siitä miten hieno keino käsityöt on käsitellä stressiä. Tämän syksyn ja talven aikana se on kyllä tullut todettua kirjaimellisesti. Välillä olen miettinyt, että mitenkäs sitten jos ja kun asiat sujuvatkin helpommin ja arki on sujuvampaa, vieläköhän sitten tekee mieli neuloa tai virkata!? Eikö enää huvita? Tätä miettiessä olen kuitenkin jo kuvitellut, miten  hypistelen lankoja lankakaupassa miettien, mitä siitä voisi tehdä ja unohdan huolen siitä, että neuloosista joskus paranisi! Onneksi se ei taida olla todennäköistä :D

Punainen pöllö on yhtä supersöpö kuin saajansa, minun tytärpuoleni ja hänen ihana pikkutyttönsä. Heille lämpimiä terkkuja ja tiukkoja rutistuksia <3

Ja tuima tyyppi on edellisen pikkuveli. 
Päältä karski ja komea, mutta sisältä ihana pehmo  <3 

Sinnekin luja halaus :)

Uuden vuoden kunniaksi keräsin muutamia viime vuoden juttuja kuvaan ja mukavan värikästä on käsistä syntynyt. 

Edellisen vuoden tunnelmia myös toisessa kollaasissa. Teatteria ja muuta yhteistä touhuamista rakkaiden kanssa. Kyllä noista kuvista tulee jo kesää ikävä. Varsinkin kun nyt paukahti aikamoiset pakkaset tännekin Pirkanmaalle. 

Nautitaan nyt kuitenkin tästä ajasta mikä käsillä on - vihdoinkin kauniin valkoiset, huurteiset maisemat lumettoman joulun jälkeen. 

Kohta se kevät jo kolkuttaa... :)

'

Aina hetken matkaa

tie on selkeä ja suora

kunnes se taas kääntyy

hävitäkseen taas näkyvistä.

Kas sellainen on tien luonne

MUTKIKAS

Kuten elämä yleensäkin

Kesken - Elina Salminen