Ja lisää pöllöilyä

Arkiralli täällä meillä huristaa taas siihen malliin hurjaa vauhtia, ettei meinaa kyydissä pysyä. Raskasta aikaa, muutoksia edessä paljon ja monenlaisia. Varmaan siitä syystä en ole juuri saanut aikaiseksi juuri päivittää blogiakaan, eikä käsitöistä valmistu kuin tarkalleen sellaista, mistä tulee hyvä mieli. 

Nämä pöllöt on olleet sellaisia hyvän mielen tuojia. 

Nopeita tehdä ja lisäksi tuovat aina hymyn huulille sillekin, joka sellaisen saa. Jokaisesta saa oman värisensä ja kokoisensa, ilmeitäkin voi vaihdella tilanteen vaatimalla tavalla :) 

Edellisiä pöllöilyjä tuolla: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2016/12/polloilya-jouluna.html

Ja ohje pöllöilyyn tuolla: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2016/12/toiveesta-pollon-ohje.html

Lehdissä kirjoitetaan nykyään paljon siitä miten hieno keino käsityöt on käsitellä stressiä. Tämän syksyn ja talven aikana se on kyllä tullut todettua kirjaimellisesti. Välillä olen miettinyt, että mitenkäs sitten jos ja kun asiat sujuvatkin helpommin ja arki on sujuvampaa, vieläköhän sitten tekee mieli neuloa tai virkata!? Eikö enää huvita? Tätä miettiessä olen kuitenkin jo kuvitellut, miten  hypistelen lankoja lankakaupassa miettien, mitä siitä voisi tehdä ja unohdan huolen siitä, että neuloosista joskus paranisi! Onneksi se ei taida olla todennäköistä :D

Punainen pöllö on yhtä supersöpö kuin saajansa, minun tytärpuoleni ja hänen ihana pikkutyttönsä. Heille lämpimiä terkkuja ja tiukkoja rutistuksia <3

Ja tuima tyyppi on edellisen pikkuveli. 
Päältä karski ja komea, mutta sisältä ihana pehmo  <3 

Sinnekin luja halaus :)

Uuden vuoden kunniaksi keräsin muutamia viime vuoden juttuja kuvaan ja mukavan värikästä on käsistä syntynyt. 

Edellisen vuoden tunnelmia myös toisessa kollaasissa. Teatteria ja muuta yhteistä touhuamista rakkaiden kanssa. Kyllä noista kuvista tulee jo kesää ikävä. Varsinkin kun nyt paukahti aikamoiset pakkaset tännekin Pirkanmaalle. 

Nautitaan nyt kuitenkin tästä ajasta mikä käsillä on - vihdoinkin kauniin valkoiset, huurteiset maisemat lumettoman joulun jälkeen. 

Kohta se kevät jo kolkuttaa... :)

'

Aina hetken matkaa

tie on selkeä ja suora

kunnes se taas kääntyy

hävitäkseen taas näkyvistä.

Kas sellainen on tien luonne

MUTKIKAS

Kuten elämä yleensäkin

Kesken - Elina Salminen