Tuskansa ja surunsa,
huolensa ja ikävänsäkin
on Suomen nainen tasannut kutimensa kanssa,
siihen ilonsa silmukoinut
ja toiveensa
ja tulevaisuutensa unelmat
kutimensa mukana kutonut.
Epätietoisuutemme hetkinä
voimme ottaa kutimen käsille
yhtä hyvin kuin toimettomuutemme
tai toimeliaisuutemmekin hetkinä.
Samoin vaipuessamme epätoivoon
ihmisten vihamielisyyden tähden
on meillä luotettava ystävä kutimessamme.
Ja kutimemme kanssa voimme paeta nykyisyydestä
muistojen maailmaan
- päivän hämärtyessä illaksi,
soivat puikot rauhoittavaa säveltään.
Eikä suinkaan ole vähintä se kauneus,
minkä luomme
ja se ilo,
minkä kudin tuo arkiseen aherrukseemme.
 |
| https://www.facebook.com/StitchinNB |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti