torstai 3. tammikuuta 2013

Käsitöiden taikaa

Internetin kätköistä löytynyt artikkeli. Voin täydellä sydämellä yhtyä ajatukseen, että omin käsin valmistetussa työssä on jotain maagista vetovoimaa. Ja käsityönä yleensäkin tehdyissä tuotteissa on voimaa, väkeä, henki, sielu – ne puhuttelevat. Ihanaa on, että käsitöitä arvostetaan nykyään taas enemmän!


http://www.lehto-ry.org/kasityo.html
Käsitöiden taikaa

Käsillä tekeminen, villalangan karhea pinta sormilla, maagiset toiveet ja ompelemisen tuoma tyyni mieli… Verkkaisesti valmistuva käsityö on kuin meditaatiota. Joka pistolla tai silmukalla mieli tyyntyy, mutta on samalla keskittynyt ja tarkka. Käsityötä tehdessä on läsnä tässä hetkessä. On omalla paikallaan ja kuitenkin osa tuhansien vuosien jatkumoa. Tässä Seita-lehdessä kurkkaamme, millaisia kättentöitä nykypäivän luonnonuskovat tekevät ja miten ne liittyvät maailmankuvaan ja uskontoon.

Neulominen, joissakin murteissa kutominen, syntyi keskiajan keksintönä. Vielä kauemmas historiassa taaksepäin mentäessä törmätään neuleisiin, joita tehtiin kinnasneulalla. Muinaiset suomalaiset tekivät myös kauniita ja koristeellisia lautanauhoja. Lautanauhat ovat yksi vanhimmista käsityötekniikoista.

Kylmässä ilmanalassa neulomalla valmistetut vaatteet saavuttivat heti suuren suosion. Paikkakunnat ja maakunnat saivat omat perinneneuleensa. Koristeina käytettiin auringonpyöriä, eläimiä ja elämänpuita. Pohjanmaalla tunnettu Jussi-paita on levinnyt suomalaisen miehen perusvillapaidaksi. Se päällä kelpaa hakata halkoja tai hiihtää pellonsyrjää lintuja katsellen. Kansanperinteestä ja suomenuskosta kiinnostunut voi löytää hyviä neuleohjeita Marja Ulvon ja Elise Rajamäen kirjasta Kalevalaneuleet (ISBN 951-20-5834-0 ja kirjastoluokka 65.43). Kirjassa on perinnetekstiileistä ja muinaiskoruista tyyliteltyjä neuleohjeita.

Omin käsin valmistettuun työhön voi ladata maagista voimaa. Käsityönä tehdyissä tuotteissa on usein voimaa, väkeä, henki, sielu – ne puhuttelevat. Kun käsitöihin varaa lähiseudun raaka-aineita, voi sillä edistää esimerkiksi alkuperäisten lammasrotujen elinvoimaisuutta. Toiset käyttävät kokonaan kierrätettyjä materiaaleja, luonnonaineksia ja vaikkapa koirankarvoja. Maagisen rituaaliliinan voi virkata vaikka vanhasta vhs-nauhasta. Jos iltalaukun virkkaa romanttisesta leffasta, ehkä iltariennoissakin käy paremmin flaksi? Vai virkkaisitko meditointialustan rauhoittavasta klassisen musiikin kasetista?

”Muinoin erilaisiin tärkeisiin käsitöihin liittyi aina paljon myyttistä symboliikkaa: värttinän kehrä oli pyöriessään joko ajan, auringonkierron, elämänenergian tai muiden samankaltaisten asioiden symboli, kalastajan verkko taas liittyi sekä mielikuviin kohtalonverkosta, tuonenjoesta, alkumeren kaloista ja Väinämöisen tuonelanmatkasta. Kaikkiin töihin liitettiin samantyyppistä symboliikkaa ja usein työvälineiden koristelut kertoivat näistä. Vielä viime vuosisadallakin rukinlapojen perinteisestä koristelusta on paikoin voinut nähdä samoja kuva-aiheita kuin jo kivikauden kalliomaalauksista auringonpyörineen ja elämänkehrineen.” – Viimatar


- Kati L. aka viimatar
Artikkeli on julkaistu pidempänä kokonaisuutena Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 4/2009




Täältä isomummi Eilan tossuohje: klikkaa tästä!


Tuunattu versio isomummin tossuista: klikkaa tästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti