Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lähihoitaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lähihoitaja. Näytä kaikki tekstit

torstai 18. joulukuuta 2014

Ihana lahja ♥


Ihana ihana yllätys oli eilen pianon päällä kun tulin aamulla yövuorosta kotiin. Ensimmäisenä huomasin sen, mikä uusi ihana kassi siellä on...? Kuka sen on tehnyt!?


Oi miten se on ihana! Kiitos Eija! ♥ 

Mistä tiesit, että olen halunnut tällaista!? Juuri sopivasti mahtuu kaikki mitä tarvitsee mukaan, vaikkapa yövuoroon niin kuin tänään. Taidokasta työtä! Upea! 


Tänään on viimeinen yövuoro osastolla. 

Nyyh, ikävä tulee... 


Niin ihania tyyppejä täällä töissä... 

mutta eteenpäin, sano mummo lumessa! :)


Tavoittele elämässä hetkiä, 
jolloin tunnet olevasi
oikea ihminen 
oikeassa paikassa 
oikeaan aikaan. 

Jos kuitenkin huomaat 
olevasi väärä henkilö 
väärässä paikassa 
väärään aikaan, 
tee jotakin asialle. 

Pysyttele omalla kartallasi. 

-Pirjo Levo-


tiistai 16. joulukuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet

Nyt on niin, että tämän mamman arkiralli pyörähtää taas tasan ympäri ensi vuoden alusta. Eihän sille mitään voi, jos ei entinen malli rallista toimi niin pyöräytetään vähän eteenpäin ja kokeillaan sillä. 

Vasta hetki sitten kouluttauduin lähihoitajaksi ja nyt näyttää siltä, että hoitoala saa kuitenkin jäädä muille. Olen viihtynyt todella hyvin tuolla pienellä akuuttiosastolla, missä hoito on mielestäni ollut hyvää ja kaikilla hoitajilla asenne kohdallaan. Nyt siellä kuitenkaan ei enää löydy töitä, vakihenkilökunta riittää, joten muuta on keksittävä. Oman paikkakunnan paikat ovat täynnä, koska toista osastoa remontoidaan ja hoitajat sieltä on ripoteltu pitkin kylää. Mietin, etten millään haluaisin lähteä kovin kauas töihin -lähihoitajan surkeasta palkasta kun otetaan vielä matkakulut pois niin mitä jää... Joten jostainhan se on leipä kuitenkin revittävä. Etsin ja etsin... Kunnes löysin sen! Jennifer Shoes etsi edustajaa työkengille. Mallit näyttivät hyvältä ja määhän tykkään olla ihmisten kanssa! Tää voisi toimia! 


Jos haluat auttaa rallin pyöräyttämisessä käytiin...? 
Jos sijaitset Pirkanmaan alueella > > >

Kerää kaveriporukka, työporukka teille kotiin, työpaikalle, mihin vaan, SOITA / MEILAA / LÄHETÄ VIESTI minulle niin tulen esittelemään kenkiä! Tai vinkkaa tapahtuma mihin voin tulla esittelemään! Samalla voidaan vaikka opetella Magic Loop, tiimalasikantapää, tossujen teko tavalla jos toisella tai mitä sitten keksitäänkin :D




Milla 20 lime
Milla 50 paprika

Mokkasetta 279


Jennifer Shoes on laadukkaiden kenkien maahantuonti ja suoramyyntiyritys. Nämä kengät on tarkoitettu vaativaan käyttöön. Laatu, ekologisuus ja pehmeät arvot ovat ykkösasioita

Jokainen, joka työssään käpöttelee 160h tai yli joka kuukausi kengillään, tietää, että ne pitää olla kunnolliset. Jopa 10km on mitattu pitkän vuoron aikana kävelymatkaa hoitotyössä! 

Ota yhteyttä: 

Susanna Pilkottu
susanna.jennifershoes @ gmail.com
046 9216336

lauantai 6. syyskuuta 2014

Sain ihanat tossut!

 

Tällaiset ihanat tossut sain töistä yhdeltä potilaalta! <3 

Selkeästi virkkoosin uhri, koska näitä tuntuu tulevan kuin liukuhihnalta :D


Malli on mulle aivan uusi, en ole koskaan nähnyt tällaisia, enkä ole ajatellutkaan, että tällä tavalla virkkaamalla saa yksinkertaisesta langasta uskomattoman paksut ja pehmeät tossut. Hän on tehnyt nämä 7-veikasta muuten, mutta reuna on jotain muuta lankaa. 


Samalla hän pisti pahan haasteen kun sanoi, ettei kukaan ole keksinyt, miten nämä tehdään! Pakkohan oli kokeilla osaisinko! :D

En ihan samanlaisia tehnyt, mutta malli on liki. 
Toinen on valmis, palataan siihen myöhemmin :)


Onko teistä kukaan nähnyt tai tehnyt tossuja tällä mallilla? 

Kovasti ihastuin tähän tapaan tehdä, tätä taatusti nähdään vielä tässä blogissa! :P

Btw, vien hänelle vastalahjaksi tekemäni Eila-mummun tossut. Saa nähdä onko hänelle tuttu malli :)


Leijuvien lehtien taikaa
kauniin ruskan aikaa
tarjoilee syyskuu meille
ohjailee värien teille. 
Aamuissa jo kirpeyttä
illoissa hämärrystä
yöt ovat pimeitä
toisinaan lämpimiä. 
Joka syyskuuta rakastaa
saa satoakin pakastaa. 
Säilöä kurkut ja tomaatit
valmistaa monet pikkelsit.
Marjahillopurkit rivissä
odottamassa talvipäiviä
suomassa herkutteluhetkiä
pakkasenkin keskellä

- Kurunkukka - 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Neulon pahan olon pois



Lähde: Yle Uutiset: Neulo sukka, voi paremmin!




Terveys  | 

Neulo sukka, voi paremmin

Käsillä tekeminen auttaa käsittelemään vaikeita asioita mieluisissa puitteissa. Myös dementiaa sairastavat vanhukset virkistyvät käsitöiden kautta.

Käsitöitä tehdessä ihminen saa käydä läpi ajatuksiaan ja kokea onnistumisen tunteita. Kädentaitojen harjoittaminen voi olla sosiaalinen tapahtuma, tai voimaannuttava henkilökohtainen kokemus.
– Lahjaa virkatessa tekijä käy läpi ihmissuhdettaan kyseiseen henkilöön. Lapsenlapselle valmistuvat sukat valmistavat samalla ihmistä tulevaan isoäitiyteen, tai – isyyteen, kertoo käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta Savonlinnan kampukselta. Pöllänen on tutkinut omassa työssään käsitöiden terapeuttista vaikutusta.
Arvostus kädentaitoja kohtaan on noussut pikkuhiljaa 1990-luvun laman jälkeen. Harrastus on kasvattanut suosiotaan koko Suomessa.
– Nykypäivän työelämässä ei välttämättä nähdä konkreettista lopputulosta ja tämän takia valmis tuote tuntuu hyvältä, pohtii Pöllänen.

Ihmisen ehdoilla - oman tarpeen mukaan

Yhdelle on tärkeää rauhoittua helpon neulontatyön pariin töiden jälkeen, toinen saa energiaa käsitöistä puhumisesta ystävän kanssa.
– Samasta aiheesta kiinnostuneille on tärkeää sosiaalinen vuorovaikutus. Kun pääsee jakamaan oman intonsa muiden kanssa, ihminen kokee itsensä ymmärretyksi.
Käsitöiden yhteisöllisyydestä kielivät muun muassa neulekahvilat. Tilaisuuksissa tavataan samasta aiheesta kiinnostuneita harrastajia. Kokoontumisista sovitaan yleensä sosiaalisen median ryhmissä.

Käsitöistä apua vaikeisiin elämäntilanteisiin

Käsitöitä voi käyttää terapeuttisena välineenä joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Ihmisen tarve koskettaa tekee tärkeäksi myös materiaalit ja värit.
– Masennusta sairastaneet ovat kertoneet huomanneensa jälkikäteen, kuinka käsitöiden tekeminen on helpottanut oloa. Eräs syöpää sairastanut henkilö tapasi mennä kangaskauppaan katselemaan kirkkaita värejä, sillä ne rauhoittivat. Käsitöillä voi myös paeta ahdistavaa tilannetta ja rakentaa sitä kautta itseään ja voimiaan, neuvoo Sinikka Pöllänen.
Käsitöillä on terapeuttisen vaikutuksen lisäksi kulttuurinen merkitys ihmiselle.
 – Muun muassa vähemmistöt haluavat ilmentää sitä kulttuuria, jota edustavat. Esimerkiksi saamelaisilla on tärkeä suhde käsitöiden tekemiseen.

Keskenjääneet käsityöt esille

Suomalaisessa käsityökulttuurissa keskeisinä ovat myös kesken jääneet tekeleet. Kesäkuun ajan Mäntyharjun kirjastossa on nähtävillä keskeneräisten käsitöiden näyttely, jonka ovat koonneet Anna-Maija Ruhanen ja Tiina Kohonen.
– Tärkeintä näissä teoksissa on se matka ja tarina niiden takana. Eräs sinkkunainen lupasi neuloa uudelle miestuttavuudelle pipon, mikäli tämä tanssittaisi häntä. Pipo sitten jäi kuitenkin kesken, taustoittaa Ruhanen.
Keskeneräisten käsitöiden näyttely pyrkii osoittamaan, ettei epäonnistuminen ole välttämättä epäonnistuminen. Se voi myös luoda tilaa uudelle.
 – Osaksi tässä on myös kyse siitä, että osataan nauraa itselleen. Asiakkaat ovat tulleet kertomaan myös omista kokemuksistaan. Työ voi jäädä kesken, kun aika ei riitä tai taidot eivät riitäkään. Eräästä liivistä tuli liian iso ja se päätyikin pikkujakkaran päälliseksi. Joskus virheet synnyttävät luovuutta.
Näyttelyn oheen on liitetty myös itsensä pohdintaan sekä henkiseen kasvuun liittyvää kirjallisuutta.
Tuuli Teittinen / Yle Etelä-Savo

Yle Etelä-Savo
*********

Viime  päivinä olen puikotellut taas oikein urakalla ja yrittänyt sulattaa samalla pahaa oloa ja ahdistusta työn takia. 

Se tosiaan toimii. Neulominen tasaannuttaa mieltä, ajatukset kulkee paremmin ja rauhallisemmin. Vaikka päässä risteilee miljoona ahdistavaa ajatusta, puikkoihin keskittyminen rauhoittaa. 

Olin jo menossa töihin paikkaan, joka osoittautuikin voimavaroja syöväksi, turhauttavaksi työksi, jossa ei ehdi tehdä sitä mikä kuuluu inhimilliseen hoitoon. Meidänkin kunnassa säästetään, säästetään ja säästetään. Vanhustenhoidosta voi ilmeisesti aina vaan säästää. 

Nyt kilistellään taas puikkoja ja mietitään miten tästä kannattaisi jatkaa. Tällaiset valmistuvat anopille samalla... 




Eilen tuli A-Studio:n juttu tästä samasta aiheesta, vanhustenhoidosta. 
Sen voi katsoa tuosta linkistä  


perjantai 18. lokakuuta 2013

Yökkökaveri


Yökkökaveri

Yöllä on mukava kun on joku kaverina <3


Pikkuiset villasukat valmistuu siinä katsellessa kun kissa touhuilee omiaan. 


Nämähän on samanlaiset kun isommat tuolla: 


Mutta näissä on silmukoita vaan 40 varressa, sukkaosassa kavennan vielä eli vauvan kokoa pitäisi tulla.



ELÄMÄNILOA

Jätämme jälkeemme monenlaisia jälkiä, 
eniten toivon omissa jäljissäni
näkyvän elämäniloa.  

tiistai 8. lokakuuta 2013

Innokasta ilonpitoa


Seuraavaksi äipän tekemisiä. Pikkuinen veljentyttö 2v. leikkii mummolassa kovasti nukella ja mummi onkin taas tekaissut kokonaisen uuden vaatekerran kylmää talvea varten nukelle. 

Päästä varpaisiin on nyt lämmintä päällä. Ihanat pikkuruiset vaatteet <3



 Ja pyyhkeenpäitä äiti on taas tehnyt. Taisi olla lahjaksi menossa. 

Vähän muunneltu malli tästä aikaisemmasta pitsistä: 



Ja ne juhlat! Neiti täytti siis 7-vuotta ja tietysti mummi teki kakun ja piirakat ja vaikka mitä <3 

Paikalla oli enon perhe serkkulikkoineen, mummi ja vaari tietysti ja isosisko ja veikkakin pääsi paikalle. Ihana nähdä kaikkia taas pitkästä aikaa!  



Ja yllätyksekseni minäkin sain lahjan! Ihana veli perheineen muisti valmistumistani upealla lahjalla. Wau, vieläkin sanattomana. Kortissa on lähihoitaja lähdössä töihin :) 

  

Ja ihan liian nopeasti taas tämäkin viikonloppu meni ja oli lähdettävä kotiin päin. Matka sujui kuitenkin todella nopeasti kauniissa säässä ja kohta moottoritie vaihtuikin maaseudun kauniisiin maisemiin. 


 Olisipa tällä elämällä takuuaika
joka ei menisi umpeen. 
Saisi silloin rellestää 
mielin määrin temmeltää
turmiollisilla teillä 
kaikenmaailman kinkereillä. 





maanantai 24. kesäkuuta 2013

Terkut yövuorosta!


Täällä sitä valvotaan yövuorossa. Rauhallista on onneksi, kaikki hyvin :) 

Ja saatatte huomata, että kappas ihan sama huivihan se siinä on edelleen työn alla.

Kerros kerrokselta sitä rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa - vai miten se oli... :D


Eiköhän nuo kerrokset kohta riitäkin, täytyisi aloittaa joku sellainen työ, jonka voisi ottaa näytökseen ja joka näyttäisi siltä, että voisi olla 1800-luvulta? 
Mikähän se voisi olla...?




No kohta sitä täytyy kipittää kotia ja nukkumaan. Hyvää viikonalkua ihan jokaiselle! 


Olen onnellinen!
Minulla on ilmaa keuhkoissani, 
rakkautta sydämessäni, 
tyyneys mielessäni ja 
rauha sielussani. 
Olen siunattu parhaalla,
mitä maailmalla on tarjottavana. 

- Doe Zantamata-



maanantai 25. maaliskuuta 2013

Yökyöpeli


Yötyö takana taas pitkästä aikaa. Ilahduinpas suuresti kun toinen yököistä veti laukusta sukkakutimet esiin! Jee! Seuraavalla kerralla uskallan minäkin ottaa kutimet 
mukaan yövuoroon ;P 




Tosi kivoja tyyppejä on tuolla töissä, huumoria löytyy ja sillä mennään eteenpäin. Rauhallinen yö oli ja meni oikein nopeasti, yhtäkkiä kello olikin jo seitsemän aamulla. Nyt alkaa olla kyllä jo niin väsynyt olo, ettei ajatus enään luista. Ehkäpä olisi syytä lähteä vähän lataamaan akkuja välillä?



Vielä koirat lenkille ja sitten... 

Kauniita unia! :) 


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Puhutteleva perjantai

Koko viikko on ollut ajatuksia herättävä, innostava, koskettava ja liikuttava. On ollut monta tilannetta koulussa ja töissä, joissa olen miettinyt, että nyt olen ihan oikeassa paikassa. Mieltä lämmittäviä tilanteita. 

Valintoja on täytynyt tehdä tulevaa työllistymistä ajatellen ja olen päättänyt, että sinne suuntaan mennään mikä tuntuu parhaimmalta. Kaikista parhaiten olen viihtynyt tuolla akuuttiosastolla, missä nyt olen. Vauhtia ja vipinää, taajaan täpäriä tilanteita, helpottavaa hoitoa ja hurttia huumoria! Vuoro menee nopeasti, eikä tarvitse vilkuilla kelloa, että "mene jo, että pääsisi kotiin!".  Ehei, aika oikein juoksee eteenpäin! Ja potilaat ovat ihania! Ja haastavia! Ja liikuttavan suloisia! Kyl mie tästä niin tykkään! 

(Tätä täytyy tulla lukemaan sitten kun olen ihan puhki poikki rikki kaiken kiireen keskellä, sitten muutaman vuoden kuluttua :P )


Yleensä lähden töihin - ja kouluun ja joka paikkaan - viime tipassa, ja ehdin juuri ja juuri paikalle. Torstaina olin kuitenkin niin reipas, että lähdin jo hyvissä ajoin kävelemään töihin, ehdin käydä rauhassa kaupassakin hakemassa eväitä ja olin töissä reilusti etuajassa. Ihana ilma olikin, kunnon aurinkolataus työpäivää varten. Heh, menin ensimmäisenä vastaamaan soittoon yhteen huoneeseen ja pyrähtäessäni paikalle rouva huudahti, että "johan sitä tullaan niin pirteänä sieltä, että!" ;) 


Tänä aamuna en kyllä kävellyt, oli niin perskutin kylmä! Kaunis auringonnousu oli kuitenkin puoli seitsemän jälkeen aamulla. Talonmies naureskeli kun pakkasessa täristen piti kuviakin ottaa :) 



Tallaista palmikkoa syntyi muuten koulussa tiistaina! Vanhusten kotihoidosta ja huolenpidosta painavaa asiaa.  Tätä tuli tehtyä myös vime yönä kun en saanut unta. Vaikka olin todella väsynyt, päässä vaan pyöri seuraavan päivän ohjaavan opettajan vierailu työpaikalla, tekemättömät tehtävät ja näyttöön ilmoittautuminen. Hyvin se tavoitekeskustelu kuitenkin meni, kehuja tuli ja suunnitelmat vahvistettiin :) 


Uusiutuminen

Intuition voimalla, 
vaistoihini luottaen, 
jätän vanhan varaviran,
heittäydyn tyhjän päälle. 
Tunnen kuinka 
ilma kantaa siipieni alla, 
pysyn liidossa, 
osaan lentää. 
En ole kiinni menneisyyden 
kotipesissä, enkä
hae turvaa kivikkoisilta kallioilta. 
Laskeudun mihin haluan
ja teen uuden pesän 
hyvältä tuntuvaan  maaperään. 



perjantai 18. tammikuuta 2013

Sukkaa ja suoniverinäytteitä


Hihi, tänään on hauska päivä koulussa. Ei paljon ehdi kyllä kutimia kilistelemään kun pitää keskittyä pistelemään kavereita neuloilla ;)

Tuollainen tossu  valmistui eilen ja sille piti tehdä tänään kaveri, mutta taitaa jäädä iltapuhteiksi. 

Novitan Viivistä tuplana väännetty. Neiti Näppärän bestis tulee viikonloppukylään ja hälle ajattelin tehdä tossut "joululahjaksi" kun pitkän välimatkan takia ei olla nähty pitkään aikaan. Ihana typsykkä, ihasteli aina kun oli meillä ja näki, että olin neulomassa jotain. Taisi joskus kyselläkin, että tekisinkö jotain hänellekin ja nyt taitaisi olla hyvä hetki :) 




Tässä meidän porukan ainoa mies pääsi pistämään malliksi opettajaa :)

Nyt tarkkana kuin porkkana! Vähän kamuja jännittää ;)

Ihan sikahelppoa! ;) 

Verinäyte kämmenselästä avoimella tekniikalla.
"Uhrilla" molemmat kädet piikitetty ja nyt vielä kämmenselkäkin  :P


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Päivän pelastus puikot ja lanka

Hohhoijaa, että on tylsä päivä! Aiheet tuntuu niin tutuilta, moneen kertaan on jo käyty läpi :(

Psykosomaattista oireilua, riippuvuuksia, omahoitajuutta... Ja muistetaan aina sekä fyysinen, psyykkinen, hengellinen että elämänkatsomuksellinen suhtautuminen.

Meillä on tällainen järkyttävän SUURI kahden hengen sahu-ryhmä : P Istutaan kahdestaan pikku kopperossa ja kuunnellaan opetusta Tampereelta. Juu, pelastuksena mukana on taas käsityö ja kannettava, joten päivä menee vähän mukavammin. Opetus kuuluu kyllä tuossa samalla ja osallistutaan kyllä aktiivisesti keskusteluun näin verkon välityksellä :)

Näistä ajattelin ensin tehdä säärystimet, mutta nää oli helppo ottaa mukaan ja aikaa on... Joten niistä tuleekin paksut sukat.

Paras ajatus tältä päivältä on tämä:



"Samalla tavalla kuin ei pidä yrittää parantaa 

silmiä ilman päätä tai päätä ilman ruumista, 

ei pidä hoitaa ruumista ilman sielua."
-Sokrates-




lauantai 20. lokakuuta 2012

Lähihoitajaopiskelijana

Olen työssäoppimisjaksolla terveyskeskuksen vuodeosastolla. Vuorossa nyt on KUTU-jakso eli kuntoutuksen tukeminen. Ensin oli KTO-jakson harjoittelu (kasvun tukeminen ja ohjaus) päiväkodissa, sitten HOHU-jakson harjoittelu (hoito- ja huolenpito) kotihoidossa sekä terveyskeskuksen akuuttiosastolla ja nyt KUTU-jakso tosiaan kuntoutusosastolla.

Kotihoidosta pidin tosi paljon. Ihanat vanhukset mökeissään, kauniine pihoineen ja upeine maisemineen. Tai omassa pienessä asunnossa, hyvin tyytyväisinä kun saavat asua kotonaan. Ja sitkeästi viimeiseen asti pysyvätkin kotonaan, mielestäni sitä pitäisi tukea vain vielä enemmän. Kotipalvelua pitäisi järjestää juuri niin paljon kuin vanhus tarvitsee, niin monta kertaa päivässä kuin tarvitsee, kiireettömästi, monipuolisesti hoitoa, huolenpitoa ja myös siivousta tarvittaessa.




Osastotyöskentely taas on hyvin erilaista, mutta tykästyin siihenkin kovasti. Se konkreettinen auttaminen tuo tunteen tarpeellisuudesta ja vanhukset ovat yleisesti niin kiitollisia ja positiivisia, että meillä nuoremmilla  olisi syytä ottaa heistä mallia. Siihenkin toivoisin lisää aikaa, jotta hoitajilla riittäisi motivaatiota ja resursseja työhönsä ilman uupumista ja sitä seuraavaa välinpitämättömyyttä.

Tänään olin yövuorossa hoitamassa mummoja ja pappoja. Kyllä sydän oli taas syrjällään ihanien vanhusten kanssa! Sykähdyttävin -ja säikähdyttävin- hetki oli kun pian satavuotiaan ihanan mummelin sydän oireili kivuliaasti ja istuin vieressä, silittelin ja odottelin, että nitro alkaa vaikuttamaan. Hänellä oli todella hankala hengittää ja todella tukala olla kun rintaa puristi. Pienellä äänellä, hyvin katkonaisesti hän sanoi "on niin mukava kun joku on siinä lähellä, ettei minun tarvitse olla yksin". Sain kuulla muilta hoitajilta, että on onni kun on opiskelija paikalla, eivät he muuten ehdi vieressä istua. Onneksi pahin meni ohi. Mummo piristyi kovasti ja kertoili pitkään asioita elämästään. Huomasi myös ajatella hoitajaa, lupasi valtuustolle laittaa aloitteen, että hoitajille hankitaan kiikkutuoli, jossa olisi mukavampi potilaan vierellä valvoa <3







” Sitten kun en enää muista nimeäni, sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen, sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, sitten kun en enää ole tuottava yksilö! Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa! Antakaa minulle arvokas vanhuus!”

(kirjoittaja tuntematon)