Puhutteleva perjantai

Koko viikko on ollut ajatuksia herättävä, innostava, koskettava ja liikuttava. On ollut monta tilannetta koulussa ja töissä, joissa olen miettinyt, että nyt olen ihan oikeassa paikassa. Mieltä lämmittäviä tilanteita. 

Valintoja on täytynyt tehdä tulevaa työllistymistä ajatellen ja olen päättänyt, että sinne suuntaan mennään mikä tuntuu parhaimmalta. Kaikista parhaiten olen viihtynyt tuolla akuuttiosastolla, missä nyt olen. Vauhtia ja vipinää, taajaan täpäriä tilanteita, helpottavaa hoitoa ja hurttia huumoria! Vuoro menee nopeasti, eikä tarvitse vilkuilla kelloa, että "mene jo, että pääsisi kotiin!".  Ehei, aika oikein juoksee eteenpäin! Ja potilaat ovat ihania! Ja haastavia! Ja liikuttavan suloisia! Kyl mie tästä niin tykkään! 

(Tätä täytyy tulla lukemaan sitten kun olen ihan puhki poikki rikki kaiken kiireen keskellä, sitten muutaman vuoden kuluttua :P )

Yleensä lähden töihin - ja kouluun ja joka paikkaan - viime tipassa, ja ehdin juuri ja juuri paikalle. Torstaina olin kuitenkin niin reipas, että lähdin jo hyvissä ajoin kävelemään töihin, ehdin käydä rauhassa kaupassakin hakemassa eväitä ja olin töissä reilusti etuajassa. Ihana ilma olikin, kunnon aurinkolataus työpäivää varten. Heh, menin ensimmäisenä vastaamaan soittoon yhteen huoneeseen ja pyrähtäessäni paikalle rouva huudahti, että "johan sitä tullaan niin pirteänä sieltä, että!" ;) 

Tänä aamuna en kyllä kävellyt, oli niin perskutin kylmä! Kaunis auringonnousu oli kuitenkin puoli seitsemän jälkeen aamulla. Talonmies naureskeli kun pakkasessa täristen piti kuviakin ottaa :) 

Tallaista palmikkoa syntyi muuten koulussa tiistaina! Vanhusten kotihoidosta ja huolenpidosta painavaa asiaa.  Tätä tuli tehtyä myös vime yönä kun en saanut unta. Vaikka olin todella väsynyt, päässä vaan pyöri seuraavan päivän ohjaavan opettajan vierailu työpaikalla, tekemättömät tehtävät ja näyttöön ilmoittautuminen. Hyvin se tavoitekeskustelu kuitenkin meni, kehuja tuli ja suunnitelmat vahvistettiin :) 

Uusiutuminen

Intuition voimalla, 

vaistoihini luottaen, 

jätän vanhan varaviran,

heittäydyn tyhjän päälle. 

Tunnen kuinka 

ilma kantaa siipieni alla, 

pysyn liidossa, 

osaan lentää. 

En ole kiinni menneisyyden 

kotipesissä, enkä

hae turvaa kivikkoisilta kallioilta. 

Laskeudun mihin haluan

ja teen uuden pesän 

hyvältä tuntuvaan  maaperään. 

www.pirjolevo.fi