joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan
vien sinut katsomaan
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaaan.
Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin,
oppia tän maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon, että oppimasta koskaan lakkaa en.
-Petri Virtanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti