Nämä meni metsään...

  

Nämä eivät meinanneet valmistua ikinä... 

Maistui niin harmaalta, niin harmaalta : /

Tuolla "ruttumallilla" aloittelin, mutta mielenkiinto katosi pian ja rutut saivat jäädä. Sitten vaan loppu miten kuten kunhan sain valmiiksi. Siinäkin meni toista kuukautta. Siinä ne odottelivat vuoroaan kun kaikki muut jutut hujahtivat ohi ja valmistuivat vuorollaan. 

Mutta ei nämä... ihme juttu, vaikka nättejä sävyjä oli rinnalla.

Toivottavasti kukaan ei halua tuosta ohjetta, koska ajattelin, etten sitä tähän laita... Yök... ei ollut miun juttu...

Tuo keskimmäinen neiti kyllä kovasti tykästyi sukkiin, että kaipa niilläkin käyttöä on. Ovat olleet jalassa jo muutaman päivän, siksi vähän nuhjuisen näköiset :P

Jäin vaan miettimään, että milloin tajuan, että tälläkin neidillä on yhtä iso jalka kuin minulla ja isosiskolla! Olispa syytä tehdä sukatkin sitä myöden!

Uno tykkäsi ilmeisesti kun tuppasi taas mukaan kuvaan :D

Ja jos toinen niin toinenkin. 

Hemu tässä availee ääntä ja kohta laulaa onnittelulaulun neidille :P

Pikkusiskokin onnittelee...! <3

Pikkuneidille on niin tärkeetä, että sai omalla rahalla käydä ostamassa siskolle pikku lahjan.

Aamulla me sitten lauletaan 12-vuotiaalle onnittelulaulu!

♫ PALJON ONNEEAAAAA VAAAAN... ♫

... PALJON ONNEAA VAAAAN. 
PALJON ONNNEEAAAA MURUUUU!

PALJON ONNNEAAAA VAAAAN!! ♫

 

Kuljin kautta ahopellon

poimin sieltä kissankellon.

Se hiljaisella helinällään,

pehmoisella kilinällään

onnittelurunon keittää

keijun mukana sen heittää

tytölle kultatukalle

pienelle sipsukkasukalle.

Birgit mummu