Isomummilla

Tässä me mennään isomummille. 

Serkukset sekä mummi ja minä. Märkää on, tänään sataa vettä solkenaan, mutta me ei välitetä, koska sehän tietää kevättä ja sitä, että nämä viimeisetkin lumet sulavat pois!

Mahtavaa, että serkkutytötkin pääsivät leikkimään mummolaan.

Pikkuisen oli vipinää isomummilla, mutta eipä se tuntunut isomummia haittaavan, hymyillen katseli lasten touhuja. Isomummi aina muistaa tarjota lapsille mehua ja keksejä, aina jotain herkkua löytyy kaapista. Tosi hurjan jännää lapsista on päästä käymään vintillä, kiivetä jyrkät rappuset yläkertaan. Itsekin muistan hyvin sen ajan kun aina piti päästä sinne, ihailemaan mummun tavaroita. 

Ja jos ei vintille niin sitten kellariin. Silloin kun minä olin pieni siellä oli suuret kangaspuut, joilla mummu paukutteli mattoa tulemaan. Muistan, miten seisoin vieressä ja ihailin sitä, miten kätevästi se syntyikään. Joskus aikanaan mummu oli kauppatorilla niitä mattoja myymässä. Silloin kun tämä oli vielä pieni kyläpahanen ja käsitöitä tehtiin siksi, että pysyttiin leivän syrjässä kiinni. 

Enää ei mummu paukuttele mattoja, mutta sukkia ja tossuja syntyy sitäkin enemmän. Ei oikein jaksa kuulemma enää lumitöitä tehdä, eikä puutarhahommia. Ehkä sen ymmärtää, että 93 vuoden ikä voi jo hieman hidastaa, mutta epäilen, että kohta saadaan kuitenkin ihailla mummun puutarhan kukkaloistoa :)

Tällaiset lapaset oli tällä hetkellä työn alla isomummilla.

Ja tässä muutamia valmistuneita... 

Jokainen, joka on pidellyt 

aaltojen silittämää kiveä kädessään, 

tietää, että jatkuvilla hyväilyillä on 

ihmeitä tekevä voima. 

- Tommy Tabermann -