Neiti 12v: virkattu laukku

Neiti innostui taas virkkaamisesta <3

On niin ihanaa nähdä, miten tytöt osaa ja saavat aikaiseksi vaikka mitä kun innostuvat vaan tekemään! 

Ei mikään turha tyttö! :) 

Kyllä siinä kelpaa tavaroita kanniskella, 

omatekemässä laukussa <3

Tuo laukku on itse asiassa ollut valmiina jo kauan, mutta jäänyt vaan kuvaamatta. Ostin ystäväni kätköistä tuollaista paksua villalankaa monen monta kerää, käsin värjättyä, vaaleampaa ja tummempaa luonnonväriä. Siitä on nyt tehty vaikka mitä, mutta tämä taisi olla ensimmäinen blogiin asti päässyt tuotos :)

Perjantaina olin Tampereella. Aika karun näköistä minusta kun keli meni plussan puolelle ja tiet sulivat ihan mustaksi mössöksi. 

Pari paikkaa kiertelin ihan ytimessä ja välissä hain vielä lukiolaiselle kirjoja Jamerasta. 

Mukava on siellä käydä, mutta kyllä niin nautin kun pääsen ajelemaan taas tänne kotia kohti. Rauhallisiin, talvisiin maisemiin.

Kauniin polun päässä
on minulle jotain
joka kimmeltää
houkuttelevasti ilta-auringossa

Lähden kulkemaan sitä kohti
hitaasti taivallan eteenpäin
En näe sitä enää
sillä polku on mutkainen

Aarteeni on täällä jossain
jossain päämäärässäni
- Vai onko sittenkään?

Ehkä sitä ei olekaan
ehkä on vain kimmellys
jota kohti voin vaeltaa

Ehkä aarteeni on seikkailuni
juuri tässä polun mutkassa
juuri nyt

Runotalo

Isomummia moikkaamaan!

Tietty heti isomummia moikkaamaan kun perille päästiin! :)

Ihanan virkeänä ja pirteänä se isomummi siellä oli, tosi hyvin toipunut. Sairastui muutama viikko sitten influenssaan, josta seurasi keuhkokuume. Tulehdusarvot olivat taivaissa, ei auttanut muu kuin antibioottia suonensisäisesti. Valitettavasti sairaalassa oli kaikki paikat täynnä, joten tämä 94v joutui ensin tuntikaupalla istumaan päivystyksessä ja sitten makaamaan pari päivää ensiavussa kun missään osastolla ei ollut tilaa! Mihin tämä meidän "terveyden"huolto vielä meneekään? :( 

Onneksi isomummilla on niin rautainen kunto, että muutamassa päivässä tulehdusarvot laskivat ja sitten pääsi jo taas kotiin normaalin antibioottikuurin kanssa <3 

Ja ilman muuta kutoo koko ajan :D

Tässä ollaan lähdössä kotiinpäin, vielä viimeiset vilkutukset ja heipat! 

Nähdään pian <3 

Matkalla sain lepuutella ja kutoa kun isäntä hoiti ajopuolen. Aaaah! :)

Kotona jouduttiin heti lumitöihin! Lunta oli satanut melkein 20cm meidän poissa ollessa, eikä pihaan edes päässyt kun aura-auto oli tehnyt kunnon vallin siihen. 

Kyllä nyt kelpaa Hemulin kun on vahtipaikka noin korkealla! Hyvät näkymät :D 

Tee sitä mihin uskot.

Usko siihen mitä teet.

Tee, niin kuin parhaaksi näet.

Älä usko mitä muut sanovat.

Sano, mitä itse ajattelet.

Ajattele itse.

Uskoon kuuluu epäily.

Uskoon kuuluu rohkeus.

Pahinta uskossa on sokeus.

Rohkea uskaltaa epäillä,

eikä näe niiden välillä 

pienintäkään ristiriitaa.

Tommy Tabermann

Mummin tekemät: Eila-mummun tossut RAIDALLA

Vau miten se musta ja punainen sopii hyvin yhteen! 

Nämähän on siis ne Eila-mummun tossut, mutta mummi olikin tällä kertaa tehnyt sen tutun ruudun sijaan raitaa! 

Kivan näköiset on, vai mitäs tykkäät? :) 

Niin pehmeät ja paksut <3

Ohje näihin löytyy tuolta: 

http://arkimamma.blogspot.fi/2012/11/isomummi-eilan-tossut.html

Sen sijaan, että vaihdetaan neljän kerroksen välein langan värejä toisinpäin, tässä jatketaan koko ajan samassa järjestyksessä. 

Tuossa alla se perinteinen malli. Voisihan tätä tehdä vaikka kolmellakin värillä... tai upottaa kaikki mahdolliset langanjämät sinne... :)

Ylhäällä tossun ulkopuoli (kudottaessa oikea puoli) ja alhaalla sisäpuoli (kudottaessa nurja puoli). 

Tuolta löytyy monenlaisia variaatioita tästäkin tossusta:

http://arkimamma.blogspot.fi/2014/01/kuvat-ja-ohjeet-tossuihin.html 

Elämäni on yhtä sirkusta;

leijonan kesytystä ja 

nuorallatanssimista.

Voin tasapainoilla

trapetsilla putoamisen uhalla, 

koska tiedän, 

että allani on ehjä

turvaverkko

-Pirjo Levo-