Neiti innostui taas virkkaamisesta <3
On niin ihanaa nähdä, miten tytöt osaa ja saavat aikaiseksi vaikka mitä kun innostuvat vaan tekemään!
Ei mikään turha tyttö! :)
Kyllä siinä kelpaa tavaroita kanniskella,
omatekemässä laukussa <3
Tuo laukku on itse asiassa ollut valmiina jo kauan, mutta jäänyt vaan kuvaamatta. Ostin ystäväni kätköistä tuollaista paksua villalankaa monen monta kerää, käsin värjättyä, vaaleampaa ja tummempaa luonnonväriä. Siitä on nyt tehty vaikka mitä, mutta tämä taisi olla ensimmäinen blogiin asti päässyt tuotos :)
Perjantaina olin Tampereella. Aika karun näköistä minusta kun keli meni plussan puolelle ja tiet sulivat ihan mustaksi mössöksi.
Pari paikkaa kiertelin ihan ytimessä ja välissä hain vielä lukiolaiselle kirjoja Jamerasta.
Mukava on siellä käydä, mutta kyllä niin nautin kun pääsen ajelemaan taas tänne kotia kohti. Rauhallisiin, talvisiin maisemiin.
Kauniin polun päässä
on minulle jotain
joka kimmeltää
houkuttelevasti ilta-auringossa
Lähden kulkemaan sitä kohti
hitaasti taivallan eteenpäin
En näe sitä enää
sillä polku on mutkainen
Aarteeni on täällä jossain
jossain päämäärässäni
- Vai onko sittenkään?
Ehkä sitä ei olekaan
ehkä on vain kimmellys
jota kohti voin vaeltaa
Ehkä aarteeni on seikkailuni
juuri tässä polun mutkassa
juuri nyt
on minulle jotain
joka kimmeltää
houkuttelevasti ilta-auringossa
Lähden kulkemaan sitä kohti
hitaasti taivallan eteenpäin
En näe sitä enää
sillä polku on mutkainen
Aarteeni on täällä jossain
jossain päämäärässäni
- Vai onko sittenkään?
Ehkä sitä ei olekaan
ehkä on vain kimmellys
jota kohti voin vaeltaa
Ehkä aarteeni on seikkailuni
juuri tässä polun mutkassa
juuri nyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti