Kunta tarjosi meidän vanhimmalle neidille kesätöitä! Jes! :)
Aika hauska pesti, ainakin itse olisin tykännyt tuon ikäisenä. Itse pakkasin kirjakerhon kirjoja Librin pakkauskoneella :D
Pesti koostui erilaisista pätkistä. Ensin oli lastenleirin ohjaajan pesti, sitten varhaisnuorten leirin ohjaajan pesti, sitten oli NOITAROCKissa avustamassa ja vielä lopuksi pari viikkoa kotiseutumuseossa oppaana.
Kotiseutumuseosta ajattelin laitella tänne vähän kuvia. Niin kaunis paikka, ihana vanha henki tuntuu siellä. Voi nähdä ja tuntea, miten sen ajan ihmiset ovat eläneet siellä.
Museossa on yli tuhat kaunista, esi-isiemme kädentaidoista kertovaa vanhaa esinettä. Näiden esineiden keräilyn aloitti Ruovedellä kunnanlääkäri Einar Palmèn 1920-luvulla.
Jasmiina kertoo ja me kuunnellaan :)
Kuvat on pimeitä ja huonoja, mutta jospa niistä jotain selvää saisi. Menkää sitten ihan paikan päälle katsomaan tarkemmin! :)
Laitan oheen linkkejä museosivuista, joilla on paljon tietoa tuon ajan asumisesta ja elämisestä. Todella mielenkiintoista!
"Lämmönlähteenä tuvassa tarvittiin kivistä ladottu uuni, jossa valmistettiin myös ruokaa. Ruokaa tehtiin myös pihalle rakennetussa keittokodassa. Aluksi uuneista ei johdettu savua ulos muuten kuin oven ja ikkunaluukkujen ja katon rajaan tehdyn räppänän kautta, siksi näitä rakennuksia kutsuttiin savutuviksi. Kun opittiin johtamaan uunin savut ulos piipun kautta, huoneilma raikastui ja oltiin valmiita keksinnön myötä suurentamaan seinässä olevia luukkuja ikkunoiksi, joista myös valo pääsi tupaan. Kehitys savutuvista savujohdollisiin ikkunallisiin tupiin kesti kauan."
Lisää talonpoikaisesta rakentamisesta
"Asuinrakennus oli tapana pystyttää pihapiirin parhaimmalle kohdalle, yleensä pienelle mäelle tai kumpareelle. Muut rakennukset ryhmittyivät sen ympärille, jolloin pihapiiristä muodostui ainakin osittain suljettu suorakaide tai neliö. Asuinrakennuksen keskeisin huone oli tupa. Tuvassa oli uuni lämmönlähteenä ja ruoanvalmistuksen paikkana sekä tilaa ruokailla ja nukkua. Tuvassa tehtiin talon päivittäisiä naisten sisätöitä sekä talvisaikaan miesten puhdetöitä. Asuinrakennusta laajennettiin tilantarpeen mukaan ja huoneita rakennettiin vanhan rakennuksen jatkoksi. Asuinrakennuksista usein pystyykin erottamaan eri aikoina rakennetut huoneet ja rakennuksen osat."
"Tuohijalkineet hengittivät ja kuumassa vedessä liottamalla ne pehmenivät omistajansa jalan mukaisiksi. Kaskimailla virsut kasteltiin, jotta ne suojelisivat jalkoja tulelta. Virsut kuluivat nopeasti loppuun, mutta taitava mies teki uuden parin jopa tunnissa. Virsuja käytettiin sisämaassa vielä 1800-luvun lopulla muiden kenkien rinnalla."
Lisää virsuista ja konteista:
"Kontissa kannettiin eväät, kun mentiin pelloille tai metsään. Kontissa kotiin kulkivat marjat, riista ja kalansaaliit. Kontti oli hyvä, vaikkakin hieman epämukava kantoväline; sen sileä pinta oli helppo puhdistaa ja sisältö pysyi kontin ilmavuuden vuoksi ummehtumattomana eikä kastunut sateella."
"Kehrääminen oli naisten puhdetyötä, jota tehtiin aamulla ja illalla, kun muilta töiltä jäi aikaa. Tasaisella surinallaan rukki elävöitti tuvan henkeä ja kaunis esine oli myös osa tuvan sisustusta. Kehruutaito oli tärkeä. Se oli hyvän palvelustytön mitta. 1700-luvulla oli voimassa laki, jonka mukaan kehruutaidotonta tyttöä ei saanut kuuluttaa avioliittoon."
Kehräämisestä ja muista arkiaskareista:
"Kankaan kutominen oli yksinkertaisimmillaan jo kivikauden ihmisen hallinnassa. Tarvittiin vain pari vaakasuoraa keppiä, jonka varaan luotiin kankaan loimi. Nykyisessä muodossaan kangaspuut ovat 1700-luvun keksintö. Kangaspuissa on kaksi lankaryhmää; pitkittäiset loimet ja poikittaiset kuteet. Kutominen perustuu näiden yhdistämiseen erilaisilla rytmeillä eli sidonnoilla."
Käsitöistä lisää:
Entisajan pukeutumisesta ja vaatteista:
Osaatko kuvitella, miten esi-isäsi ja -äitisi on elänyt tuohon
aikaan tällaisissa maisemissa?
Kesäoppaamme kertoo: Talvisin renki asui tuvan nurkassa, kesäisin esim. heinäladossa tai parvitallissa. Tuohinen laatikko kaapin päällä on kessun säilytystä varten.
Ja täällä majoittui isäntä, emäntä ja lapset. Sisustukseen oli panostettu enemmän; katto oli maalattu valkoiseksi ja seinissä on maalauksia, vähän kuin nykyajan tapetissa.
Tuvan ja isäntäväen puolen välissä on porstua. Tällä tulisijalla lämmitettiin isäntäväen puoli talosta, isompi tulisija leivinuuneineen oli tuvan puolella.
Pöydällä on esillä esim. raamattu, vanhoja sulkakyniä, talikynttilöitä ja sokerisaksia. Pari viikkoa sitten viisi ajattelematonta tyttöä oli murtautunut taloon ja leikellyt mm. kynttilan pieniksi paloiksi :(
Tämä kuva on maitohuoneesta. Isossa saavissa säilytettiin suolalihaa. Sen vieressä on voikirnu.
"Yksitupaisen rakennuksen lisäksi tyypillinen rakennusmalli oli paritupa, jossa kahden tuvan väliin jäi eteinen. Tupien lisäksi päärakennuksessa saattoi olla kamareita. Joskus rakennuksen taakse rakennettiin pieni, talossa kiinni oleva lisähuone, joka toimi ruoka-aineiden ja maidon säilytyspaikkana. Ruokatarvikkeita säilytettiin myös eteisessä. Rakennuksen porstuan eteen saatettiin rakentaa himmeli eli kuisti."
Yläkuvassa Pekkalan kartanon nimikoitu juustomuotti.
Näissä säilytettiin olutta ja sahtia.
Tästä jäi mieleen siankarvaköysi... :P
Yläkuvassa parvitalli. Erikoisen matala ovi! Jasu kertoi, että hevoset ovat siihen aikaa olleet niin pieniä, että ovat hyvin mahtuneet kulkemaan ovesta. Sisälläkin oli katto todella matalalla.
Navetassa taas oli hyvinkin korkea katto, koska maavara kutistui talven aikana reilusti. Lantaa ei näet luotu ollenkaan vaan se jätettiin lattialle. Lannassa tapahtuu ns. palamisreaktio ja se lämmitti navettaa talvipakkasilla.
Lehmän kytkin eli lavi tehtiin eläimen kaulaan pantavasta puulenkistä ja siitä lähtevästä vitsaköydestä, joka saattoi kulkea seinähirsien välistä ja kiinnittyä poikkitapilla seinän ulkopuolelle.
Tässä Jasu kertoo Jannille erilaisista kattotyypeistä. Esim. tuohikatosta, pärekatosta ja pölkkykatosta, mistä löytyi esimerkit eri rakennuksista.
"Talonpoikainen elämäntapa ja omavaraistalous ovat olleet aikaisempien polvien jokapäiväistä elämää. Arkipäivä maaseudulla oli työntäyteinen."
Oikealla työpaja, jossa tehtiin töissä tarvittavia hyötyesineitä.
Yläkuvassa vanginkahleet. Nämä olivat löytyneet suosta kun sitä oli kuivatettu. Tarina kertoo, että vankia oli kuljetettu vankilaan ja vanginvartijana oli mies, joka oli humalassa. Vanki oli käyttänyt tilannetta hyväkseen, paennut vanginvartijalta ja heittänyt kahleensa suohon.
Yläkuvassa kala-aitta, jossa kuivatettiin kalaa. Suola oli kallista, joten sitä ei kaikkeen voinut käyttää.
Luhtiaitta oli tavaroiden säilytystila. Eri tavaratyypeille oli varattu omat aittansa. Oli ruoka-, vilja-, työkalu- ja vaateaittaa. Nukkumiseenkin näitä rakennuksia käytettiin, joskin usein vaateaitta sai hoitaa tätä virkaa.
Yläkuvassa mankeli :)
On siinä kauhalla kokoa! Nimittäin ainakin metri! :O
Ihmettelemistä riittää! :D
"Kylpemisen lisäksi saunassa tehtiin monia talon töitä; siellä palvattiin lihaa ja käsiteltiin pellavia sekä kupattiin ja hierottiin kipeitä lihaksia. Hyvä paikka saunalle oli veden äärellä. Jos maalaistalo ei sijainnut järven tai lammen rannassa, rakennettiin sauna vähintään lähteen viereen tai kaivettiin kaivo läheisyyteen. Keski-Suomessa oli sekä itäistä että läntistä rakennusperinnettä edustavia saunoja paikkakunnan kulttuurivaikutteista riippuen."
Lisää saunasta:
Yläkuvassa ns. "raatoriihi". Suomen sodan aikaan 1808 Kautussa oli kahakoita venäläis- ja suomalaissotilaiden välillä ja kaatuneet venäläissotilaat tuotiin raatoriiheen odottamaan hautausta. Muuten riihi oli kyllä viljan kuivausta ja puintia varten.
Elonkorjuusta lisää:
Pajassa taottiin työkaluja ja esim. hevosenkenkiä.
Tuolla lisää pajasta ja sepäntyöstä:
Linkistä lisää tietoa sen ajan leluista ja leikeistä:
Monien talojen yhteiskäytössä oli myllyjä. Tuulimyllyt sijoitettiin kylän tuulisimmalle ja korkeimmalle paikalle.
Ihanaa aurinkoista kesää jokaiselle!
Tai vaikka ei niin aurinkoistakaan, mutta ihanaa silti :D
Pimpuli pampuli paimen poika
aja sinä karjasi kotiin.
Kipsi itse kiviä myöten
ettet putoa jokeen.
Pilvet on valkeita lampaita
ne ajan minä taivahan tarhaan.
Kultaportista hopeasillalle
vien minä karjani parhaan.
Pieni kissan poikanen
katsoi sillan reikään.
Kuules hiiri hiironen
tule tänne leikkiin.
Kumpi meist´ on vikkelin,
sitä pitäis koittaa.
Emo lupas rinkelin
sille joka voittaa.
Hiiri hupsu kovin on
ahne rinkelille.
Malt´ei jäädä joukkohon,
lähtee kilpasille.
Juosta vilistetihin,
ensin kerkes hiiri.
Saiko palkaks rinkelin?
Ei vaan paistin miiri.
Voiko kellään tuollaista kesätyöpaikkaa ollakaan! Ihan mieletön.
VastaaPoistaOlispas mielenkiintoinen päiväretkipaikka, kun sais aikaiseksi lähteä reissuun. Monta kiitosta näin hienosta esittelystä.