Olihan päivä!

Aamulla lähdin köröttelemään kohti Sastamaa. Heti lähtiessä huomasin, että puhelin oli yhtäkkiä ihan outo. Etusivun kuva oli esillä, mutta mitään ei antanut tehdä. Aivan mykkänä koko vekotin :(

Sehän tarkoittaa, että sen lisäksi, etten pystyisi soittamaan koko päivänä mihinkään, en myöskään osaa mennä mihinkään kun navi ei toimi! Tätä pähkäilin ja harmittelin koko matkan ja siinä ajatuksissani -oudolla tiellä, rekan perässä - ajellessani kummallisesti välähti oikealla puolella. Hohhoijaa... juu siis peltipoliisihan siinä keräsi rahaa valtiolle... Ei voinut paljon enempää enää ottaa pannuun! :/ Rekka osasi hiljentää sen verran, ettei välähtänyt ja minä reilun välimatkan päässä posotin 80 alueella n. 90 kuvattavaksi. Voi kirosana! Tätä ei olisi tarvittu :(

Kävin sitten Shellillä kysymässä neuvoja, että löytäisin perille ensimmäiseen paikkaan. Se meni hyvin, mutta seuraava paikka oli kymmenen kilometrin päässä jossain metsässä ja kun lähdin ajelemaan sinne (edellisen paikan hyvien ohjeiden kera) ajoin tietenkin väärään suuntaan. Sieltä keskeltä maalaismaisemaa soittelin isännälle, että Auta! Missä mää oon!? 

Ai niin, siellä ekassa paikassa sain käyttää nettiä ja laittelin isännälle viestiä, ettei huolestu, jos ei saa kiinni. Laittoi saman tien viestiä, että "mites se sun työpuhelin...?" Ei ole todellista, en muistanut ollenkaan, että siellä se köllöttää laukun sivutaskussa!! Puhelut on käännetty, joten käytän sitä vain harvoin... ONNEKSI se oli mukana, koska en ikinä olisi löytänyt ajoissa paikalle, jos ei ihana mies olisi opastanut puhelimen ja googlen avulla oikeaan suuntaan <3

No loppu hyvin kaikki hyvin. Tässä kotisohvalla kirjoittelen ja jo hymyilyttää päivän toljailut :D

Kolmiohuivia aloittelin tässä... Toljailujen sarjaan menee sekin. Siinä hiljaisissa väleissä aina rivi kerrallaan sitä väkersin ja kappas, kymmenen riviä meni niin hujauksessa, että yhtäkkiä huomasin, että reikäkerros olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten :D No, ei se mitään! Tästä eteenpäin reikäkerrokset tulee vähän isommin välein :D En varmasti pura! :)

Nyt tahtoo omaan sänkyyn. Ehkä opin jotain tästäkin päivästä... :)

Elämä on kuin tie. 

Joskus siinä on mutkia. 

Joskus tie on aivan suora. 

Joskus tulee vastaan umpikuja. 

Joskus ei tiedä mihin kääntyä. 

Elämän tarkoitus on 

poiketa syrjään valtaväyliltä,

tutkia pikkuteitä, 

oppia näkemästään 

ja kuulemastaan. 

Päämääränsä jokainen saavuttaa, 

mutta kukaan ei ole täysin 

perillä kaikista sivuteistä

 ja niiden opetuksista. 

Pirkko Rantasuo: 

Ote äitini päiväkirjasta