tiistai 3. joulukuuta 2013

Voi itku! :(


Voihan Villasukka!!! 

Itkua ja hammastenkiristelyä oli meidän iltapäivä kun töistä tullessa vastassa oli varsinainen hävitys. Roskat oli revitty pitkin lattiaa, mun ainoat, ihanat cubics-puikot oli katkottu ja pikkuneidin joulukalenteri oli syöty! 

Voi mikä riiviö!!!  Seuraavaksi kyllä tilaan hiilikuitupuikot! 

Ja mikä pahinta, koko kylästä on joulukalenterit loppu!
Yhdessäkään kaupassa ei enää ollut yhtään!  :O 


Nyt vähän harmittaa mitä tuli tehtyä... :)

12 kommenttia:

  1. Voi kurjuus :(
    Osaa pikku tuhmeliini näköjään hävetä töllöntöitään, vaikka ei se tietysti korvaa harmia.
    Toivottavasti uusi kalenteri jostain löytyisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isukki kävi työreissullaan hakemassa uuden kalenterin. Harmi on jo unohdettu :)

      Poista
  2. Riiviöllä on ollut hauskaa , eikä se nyt ymmärrä miksi torutaan =D Semmoista se välillä on noitten karvaisten lasten kanssa. Toivottavasti uusi joulukalenteri löytyy jostain .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi löytyi :)

      Onneksi näitä päiviä on harvoin. Nyt on käyty pitkiä lenkkejä juoksutellen, että virtaa ei riittäisi enää muuhun "puuhaan".

      Poista
  3. Voi ressukaa, ikäväänsäkkö lie purkanut ja sitten niin syyllinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä varmastikin, aiemminkin ollut vähän eroahdistuksen merkkejä, mutta ei nyt pitkään aikaan. No, ei muuta kuin paljon tekemistä ja liikkumista, että helpottaa. Sekin auttaa kyllä kun naapuruston tytöiltä loppuu juoksuaika :)

      Poista
  4. Jopa teki koiruus pahaa, vaikka omasta mielestään vaan viihdytti itseään ja herkutteli.
    Kyllä nuo mokomat osaavatkin näyttää katuvilta.
    Toivotaan että uusi kalenteri vielä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä,ne osaavat. Katsovat kauniisti ja nuolevat kättä. Ei kai sitä pysty vihainen olemaan :)

      Poista
  5. To on pientä. Minun riiviö söi aikoinaan sohvan etusivun senkin sentin kappaleiksi. Hän söi miedän kaikkien kengät ja käsivarteni paksuisen palmun hän söi poikki js levitti mullat lattialle. Hän eli onnellisen koiran elämän, mutta menehtyi sokeritautiin. Pakko mainita,että jäätelöauto ei ohittanut talomme liittymää ilman Jimin pysäytystä (inhosi jäätelöautoa yli kaiken) Rakastin Jimiä yli kaiken ja hän oli minun elmäni kohdalle osunut erityislapsieni. Anteesi kovasti ilamus, sillä molemmat koitani olivat lapsiani ja täydellisiäperheenjäseliäni. Jimi rakas kuoli sokeritautin. Itken yhä ikävästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi :( On ne sellaisia erityisiä lapsia, karvalapsia <3

      Poista
  6. Tuli väärä nimike Jimille. Hänoli minun erkoisen huomin tarvitseva erikoislapseni ja todella rakas

    VastaaPoista
  7. Hänellä oli ollut vähän tylsää, kun joutui yksin olemaan :)

    VastaaPoista