Vielä haikeana pitää muistella
Myrskyluodon Maijan esityksiä... <3
Ensin sokkosilla... lapset huutaa "Maijaa, Maijaa..."
Magnus löytyy ja juhannusjuhlat alkavat.
"Pehmyt ja hellä on juhannusehtoo,
neidotkin sulhojaan siin tanssittaa.
Korennot liitelee kirsikkalehtoon
rakkautta täynnä on ilma ja maa."
Maija repii terälehtiä: "rakastaa vähän, hyvin paljon, ei ollenkaan..."
ja miettii magnusta. Fiia-siskokin siinä vilahtaa kiusoittelemassa.
Synnytyspoltot alkoivat...
Ja niin syntyi vauva :)
Ja pian niitä oli jo monta...
Kinkereillä soimattiin nuorta kirkottamatonta äitiä koko kylän voimin.
"Miks ihminen edelleen vääryyttä tekee,
omantunnon äänenkin itseltään sulkee?
Miks sekoittaa edelleen pahan ja hyvän,
havaitsee itsensä myös erehtyvän?
Ken loikaan kaikki nämä kysymykset
kumarran edessään nöyrtyen
minä voimaton, voimaton ihminen."
"Kuka osaa luontoa lukea
sen viestit sanoiksi pukea?
Kun lehmälapset ammuu pitkin iltaa,
niin mitä se kertoo, mitä se tietää?
Se huonoa säätä tietää,
sadetta, joka kestää pitkään."
Mun murut <3
Viimeinen esitys veti katsomon täyteen ja vähän ylikin!
Lisäpenkkejä haalittiin molemmille sivuille.
Auts, joku piikki oli jalkaan käynyt.
Paljain jaloin nuo juoksivat siellä niin aina välillä oli joitan jalkapohjassa.
Kyllä lapsilla oli hauskaa omaa vuoroa odotellessakin! :D
Tässä upeat, mahtavat lapsinäyttelijät!
Ihana Hanna, puvustajamme, antoi muistoksi näin kauniin pöllöpussukan <3
<3 Kiitos <3
"Elämä vain elämään opettaa,
eikä elämättä mitään opikaan.
Onko mitään yhtä viiltävää
kuin mielen kipumuisti
niistä hetkistä kun sielun varjot valtaa?
Onko mitään yhtä valtavaa
kuin mielen onnentunne
kun saa elämälle uuden lapsen antaa?
Onko mitään yhtä selkeää
niin kuulaan järkeenkäypää
kuin on koetun ja muiston pyhä kieli?
Olla vierelläsi Janne,
olla vierelläsi Maija,
Juuri silloin kun sitä tekee mieli"