Muitaihania-sukat

Mehän innostuttiin porukalla tekemään IHANIA

 Muita ihania-blogin syyssukkia! 

Neulekerhon porukasta viisi potkaisi syyssukkaprojektin käyntiin kymmenien ellei satojen muiden innokkaiden sukankutojien kanssa toissa lauantaina. 

Syyssukat PÄIVÄ 1. (linkki)

Näitä ihanuuksia voi käydä instagramissa katsomassa lisää häästägillä #muitaihaniasyyssukat. Sieltä voi käydä vaikka värivinkkejä katsomassa, jos haluaa vähän suunnitella minkä väriset haluaisi itse tehdä. 

Kolmosen puikot ja esim. Nalle-lankaa. Ja siitä lähti. 

Itse kyllä nappasin 3,5 puikot kun en kolmosiakaan löytänyt kymmentä kappaletta siihen hätään. No, ei kyllä löytynyt noita 3,5 numeroisiakaan kuin kahdeksan (koiran ryökäle on syönyt pari...!), joten kaksi koivuista kolmosen puikkoa otin mukaan kimppaan. Yhden kumpaankin sukkaan, kyllä se siellä tasoittuu. Käsialani on aika tiukkaa eli arvelin, ettei siitä ole haittaa vaikka onkin puolikkaan isommat puikot. Nallea löytyi turkoosia ja vihreää , kaikki muut langat on jotain pikkuruisia jämäkeriä. 

Johannalla on ihanan tasaista ja upeaa jälkeä. Ja niin syksyisen seesteiset värit <3

Anne tekee eri värisiä sukkia. Molemmat on upeita, mutta valkoinen pohja ja vihertävät kuviot kyllä näyttää hienolta minun silmään! Olikohän näissä joku kokojuttu, jonka takia Anne aloitti toisen... hmm.. täytyy kysyä.

Toisen annen sukat on iloisen väriset, syksyä ja talveakin jo vähän tunnelmassa. 

Ja laaduntarkkailija on tarkkana vieressä, ettei silmukat mene hukkaan! : )

Anniina tietää, että musta ja vaaleanpunainen sopii aina yhteen <3

Nyt on menossa 12. päivä eli vähän jälkeen kantapään. Itse tein eilen kantapäät, mutten ole vielä päässyt siitä eteenpäin. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole kilpailu, joten no hätä, ehtiihän tuota! : )

Jos joku ei ehtinyt alkuun mukaan niin näitähän voi aloitella milloin vaan oman aikataulun mukaisesti. Sieltä se ohje löytyy Muita ihania-blogista. 

Itsellä on vielä harjoittelemista, että kirjoneuleesta tulee tasaista ja kaunista, mutta ei stressiä, ehkäpä tässä kehittyy : )

***
Knitting is even better
when we do it together!
***

Kissanpesä

Tyttärellä on ihana kisuli, Pimu. 

Pimu on itsekin pikkuinen, noin vuoden ikäinen mirri ja nyt Pimun järkytykseksi talouteen on muuttanut KAKSI uutta vauvaa! Siis kissavauvaa!

Nämä löytyivät jostain ilman emoa eikä neiti voinut muuta kuin ottaa hellään huomaansa.

Ajattelin, että ehkä Pimun järkytystä helpottaisi, jos pääsisi omaan pesään karkuun pikku riiviöitä :D

Tämä on täysin hatusta vetäisty juttu, mutta inspiraatio lähti tuosta Kodinkuvalehden kuvasta. Sieltä löytyy ihan silmukantarkka ohje myös, jos haluaa tehdä tarkasti ohjeen mukaan 

 http://www.kotivinkki.fi/kasityot/kissanpeti

Uno ja Hemuli tekivät laaduntarkastuksen ennen huovutusta... :D 

Lankana tässä on "jämäjoet" eli Novitan Joki tuplana ja koukku taisi olla 8? Nopeasti valmistui. Tein siksi noin isolla koukulla, koska halusin huovuttaa siitä tiiviin. 

Pelkäsin tosin ennen huovuttamista, että siitä tulee liian pieni, mutta eikös ne kissat halua tunkea kaikkiin pieniin paikkoihin? :O

Pimu pääsi tutustumaan pesään eilen. Se ei TODELLAKAAN tajunnut mikä ihme se on, mutta ehkäpä vielä joku päivä... :D

Piilotin sinne pienen, vikisevän tekohiiren ja sillä houkuttelin sitä sillä tutustumaan pesään : )

Katsotaan, löytääkö kisumisu koskaan pesään vai jääkö se ehkä pennuille leikkikaluksi?

 Ainakin se katsoi siihen malliin, että "älä unta näe, että menisin tuonne!" :D :D 

Olenkin tästäkin jo postannut kuvia tuonne instaan. Se on jotenkin niin helppo ja nopea päivittää, että tulee usein laitettua kaikkea, mitä milloinkin. Mutta niin kuin edellisessä viestissä vähän mietiskelin, muutoksen tuulet puhaltelevat taas ja pian on ilmeisesti taas enemmän aikaa neulomisille ja blogin päivittämiselle...

Puolen vuoden  sisään saapi taas etsiä uutta työtä valitettavasti. Vokki, jossa työskentelen, lopetetaan ja todennäköisesti työt loppuvat siihen. 

Voisiko joku ottaa minut esim. lankakauppaansa kutomaan, kuvaamaan, somettamaan ja bloggaamaan? :D 

Siinäpä unelmaa kerrakseen :D 

Mahdollisuudet löytää itsestämme 

syvempiä voimia tulevat esiin silloin

kun elämä vaikuttaa kaikista 

haastavimmalta. 

-Joseph Campbell-

Tunnustus

Sain tunnustuksen / haasteen.

Kiitos

 Aarreaukusti&Aliisa

Aikunaskareet

Pakkoneulootikonarkea

Kiitos, vastaan tähän mielelläni.

Haasteen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi,  joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnonsaajiksi

Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen. 

Jaa että lyhyesti...? Noo, lukija lukee sen verran kuin jaksaa :) 

Tuntuu, että olen neulonut aina, mutta oikeasti ehkä vasta sitten kun lapset ilmestyivät mukaan kuvioon niin alkoi tulla pikku töppösiä, sukkasia ja muuta pientä söpöstelyä. Siihen asti ehkä enemmänkin seurailin äidin ja mummun neulomista ihmetellen, miten se käy niin näppärästi. 

Omat puikot alkoivat suhista ihan tosissaan vasta sen jälkeen kun perheen tilanne kääntyi ylösalaisin isännän perheyrityksen mentyä nurin. Kaikki muuttui, elämä heitti häränpyllyä. Nyt pahimmasta ajasta on yli viisitoista vuotta, vaikkei se aina siltä tunnukaan.  Käsityö alkoi nopeasti olla kirjaimellisesti terapiaa. Ja sitä se on ollut siitä lähtien. 

Vuosikausia tehtiin kovasti töitä, ympäripyöreitä molemmat, ja maksettiin velkoja, joita silloin syntyi. Kunnes parisuhde ei enää kestänyt sitä, ettei nähty juuri koskaan. Työ ja raha meni perheen ja parisuhteen edelle kun yritettiin päästä "takaisin pinnalle". Viimeisenä keinona pelastaa yhtenäinen perhe päätettiin ottaa totaalinen irtiotto ja muuttaa maalle isännän synnyinseudulle, pienen pieneen pitäjään. 

Työkuviot eivät menneet ihan niin kuin suunniteltiin ja meni hetki ennen kuin molemmat saivat vakituiset työt. Itse aloin opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle, koska tiesin, että sillä alalla on ainakin töitä. 

Niin blogi. Se tuli kuvioihin siihen aikaan kun oltiin muutettu tänne maalle ja ihmettelin, että mitäs nyt. Ajatukset piti saada kerättyä johonkin muuhunkin kuin stressaavaan arkiralliin (siltä se tuntui ja siitä se nimikin tuli :D) ja käsitöitä alkoi olla tehtynä ihan sopivasti. Lisäksi sain idean pyytää lupaa kuvata ja kertoa myös äidin ja mummun käsitöistä. Ainakaan materiaalista ei siis ollut pulaa :)

Kivaa on ollut - oma terapiakanavani :) 

Ohjeeni aloittelevalle bloggaajalle onkin, että 
ANNA MENNÄ VAAN tunteella :D 

Aina en ehdi kovasti kommentoimaan, mutta koitan käydä lukemassa kyllä muidenkin blogit säännöllisesti. Tällä hetkellä työ vie enemmän aikaa, mutta koskaan ei tiedä milloin elämä taas muuttuu ja aikaa riittää tikuttelulle enemmän. 

Kivoja blogeja on tosi paljon, ja vaikka tiedän, että tämä on tyhmää, en haasta ketään vaan toivon, että käytte kaikki Aarreaugustin, Aikun ja Pakkoneulootikon luona :) 

Kiitos tästä ja heippa, tää lähtee illaksi töihin paperihommiin! 

Älä koskaan odota toisen ihmisen 

tekevän sinua onnelliseksi. 

Onnellisuus on sisäinen, 

henkilökohtainen asenne ja vastuu. 

-Caroline Myss-